MIten kestätte elämää miehen kanssa, jolla aina hukassa avaimet, puhelin, vaatteet, yms?

kun vaan maltta olla paapomatta niitä tuollaisissa itsestäänselvyyksissä.

aina oltiin myöhässä,koska miehellä tavarat hukassa ja monta viikonloppua ajettiin ympäri kaupunkia ja etsittiin miehen työsuhdepuhelinta.

Ja kaupan kassalla se sujuvasti huomasi, että lompakko oli kotona.

Mulla on juurikin noi aina hukassa. Lähes joka aamu etsin avaimia ja puhelinta ja lompakkoa. Tuohan on normaalisti naisten ominaisuus. Mieheni on kestänyt toistaiseksi, välillä sillä menee hermot kun on kiire.

käsilaukku aina samaan paikkaan. Miehelle reppu tai salkku, mihin kamat säilöön.

Se on ihan järkyttävän raivostuttavaa, että aikuisella ihmisellä on aina ja kaikki hukassa. 10 vuodessa ei tapahtunut minkäänlaista muutosta, ainakaan parempaan. Joka paikka oli myös sotkussa hänen jäljiltä, ihan kuin ylimääräinen pikkulapsi olisi ollut talossa. Hän oli kyllä muutenkin levoton ja puhuttiin joskus jopa ääneen adhd:sta... Ihanaa, kun ei tarvitse enää "vahtia" kenenkään tekemisiä enää. Sitä oli nimittäin pakko jossain määrin tehdä, jos meinasi että ikinä mikään onnistui.

"en mä kestäkään, hammasta purren".



Siis mulla kaikki hukassa ja arvatkaa vaan kestänkö itsekään kun aika menee etsimiseen. Olen vähän opetellut laittamaan tavaroita paikalleen mut epähuomiossa jatkuvasti mokailen.



Tää on varmaan niitä juttuja mitä ei tajua kun ei ole omalle kohdalle sattunut. Kärsin myös unettomuudesta ja monihan neuvoo että senkun suljet silmät ja rentoudut.



Helppo haukkua ja tuomita. Voisiko olla että te jotka ette kestä miestenne hajamielisyyttä, olette itsekin jossain asiassa epätäydellisiä?

eikä tarvitsekaan. Miehellä on kaikki aina oikeissa paikoissa.

enkä muutenkaan ota tilanteesta stressiä. Jos miehellä on avaimet tai kännykkä hukassa, niin etsikööt itse. En ala aikataulujani muuttamaan. Jos ei miehen tavaroita löydy, sitten lähdetään ilman. Miehen tavasta ei ole harmia minulle tai muulle perheelle, ainoastaan itselleen.

ja mun ongelma on se, että menetän totaalisesti hermoni kun hukkaan jotain. Meillä on siis se systeemi, että kun hukkaan jotain, istun sohvalle ja yritän relata, ja mies etsii sillä välin. Mies siis haluaa näin, koska ei kestä sitä että raivoon kun itse etin :)

kertokaa minulle miten se tapahtuu? Jos ei siis ole mitään adhd:ta tai mitään muutakaan. Enkä tarkoita pahalla, en vaan jotenkin käsitä miten aina saattaa olla samat jutut hukassa.

Jotenkin niin että olen imuroimassa ja siirrän jotain pois tieltä. Silleen kätevästi että "tuosta ne on sit helppo löytää". Not. Ei muista seuraavalla kerralla vaan etsin ravon vallassa että missä se paita on kun muistan sen narulta puhtaana pari päivää sitten ottaneeni.



Ja kun tulen tämän lapsikatraani kanssa ulkoa kotiin ja pitää päästä tekemään ruokaa ja pissattamaan jne jne, tilanne on niin kaoottinen etten todellakaan pysty keskittymään mihin ripustan minkäkin vaan avain saattaa jäädä roikkumaan oveen kun pitääkin yhtäkkiä poimia kuopus kuralammikosta tai puhelin soi ja yritän hötäkässä vastata ja lopettaa mahdollisimman pian ja sitten nakkaan puhelimen sohvalle kun pitää kaapata lapsi syliin ja puhelin painuu sohvatyynyjen alle.



Seliseli, eihän se holtittomuus tietenkään lasten vika ole mutta kiire lisää kadottamisia erittäin paljon.

ihme että sillä on jo kolmas vaimo yrittämästä tehdä mahdottomasta mahdollisen. ap