Lue keskustelun säännöt.
Milloin kertoa (vai kertoako) lapselle ex-miehestä ja isäpuolesta?
29.07.2011 |
Täällä kun lukee aaveelta avauksia siitä, että järkyttyneenä ollaan kuultu vasta 20v-30v:nä sitä sun tätä vanhemmiltaan niin olen miettinyt seuraavaa:
1. Olen ollut kaksikymppisenä naimisissa. Ko. suhteesta ei syntynyt lapsia mutta olin exäni kanssa yhdessä 10v (16v-26v), joista 4v naimissa. Erosimme, tutustuin nykyiseen mieheni ja menin naimisiin toista kertaa ja saimme lapsen (nyt 2,5v).
2. Henkilö jota lapseni kutsuu ukiksi on oikeasti isäpuoleni. En ole koskaan tuntenut biologista isääni ja hän ei ole ollut mitenkään elämässäni mukana. Isäpuoleni on siis ainoa isä joka minulla on koskaan ollut.
Milloin ja miten näistä asioista pitäisi (vai pitäisikö?) kertoa lapselle?
Aikaisemman avioliiton lapseni saa tietää joka tapauksessa viimeistään kuollessani (virkatodistus). Enpä toivoisi että hän saa vasta silloin tietää asian kun en ole kertomassa asiasta lisää.
Isän olemisesta isäpuoli hän saa tai ei saa tietää koskaan. Tai no, kaipa kuollessani saisi tietää kun virkatodistuksessa ei luekaan äidillä isän tiedoissa mitään (biol. isäni ei siis ole tunnustanut minua). Ja perimisasiat eivät tietenkään mene samalla tavalla kuin normaalisti, koska en ole isäpuoleni rintaperillinen eli jo silloin voi asia tulla ajankohtaiseksi. Periaatteessa isäni voi testamentata vaikka koko omaisuutensa kissoille (vanhemmillani on avioehto tietääkseni).
Joten tosiaan. Miten tällaisista kertoisi lapselle ja milloin vai kertoisitko ollenkaan? Itse toivoisin että jotenkin saisin kerrottua näistä niin, että kun lapsi kasvaa niin hän vaan kokisi että "no olenhan mä tiennyt nämä aina". Mutta mikä on se oikea ikä? Vai pitäisikö pysyä vaan hiljaa? Ja miten ihmeessä ottaa tällainen puheeksi lapsen kanssa?
Kommentit (8)
aiemmasta avioliitosta. En oikein muista milloin oli. Lapsi pelkäsi (kaverinsa kotitilanteen vuoksi), että eroamme, sanoin ettei erota - äiti on jo eronnut kerran eikä halua erota enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Olen ollut kaksikymppisenä naimisissa. Ko. suhteesta ei syntynyt lapsia
..... Erosimme, tutustuin nykyiseen mieheni ja menin naimisiin toista kertaa ja saimme lapsen (nyt 2,5v).
Aikaisemman avioliiton lapseni saa tietää joka tapauksessa viimeistään kuollessani (virkatodistus). ...
en nyt ota tästä tolkkua yhtään
1. Olen ollut kaksikymppisenä naimisissa. Ko. suhteesta ei syntynyt lapsia ..... Erosimme, tutustuin nykyiseen mieheni ja menin naimisiin toista kertaa ja saimme lapsen (nyt 2,5v). Aikaisemman avioliiton lapseni saa tietää joka tapauksessa viimeistään kuollessani (virkatodistus). ...
en nyt ota tästä tolkkua yhtään
Ja lisäksi eri sukunimet.
ap
Ainan kun ne tulis luontevasti esiin.
Esim. kun katsotte vanhoja valokuvia ja lapsi näkee vanhat hääkuvasi, niin kerrot avioliitostasi.
Kun kertoo jollain kaverilla olevan isäpuolen, niin kerrot, että ei se ole niinkään hassua xx:kin on sinun isäpuolesi jne.
Eli aina kun sivuatte aiheita, niin kerrot totuuden. Älä valehtele edes yksivuotiaalle.
Vähän ennen kouluikää lapset alkavat jo pohtia esim. naimisiinmenoa ja varsinkin muiden naimisiinmenoa. Jos teillä on jonkun sukulaisen häät, voit ohimennen kertoa esim. 5-vuotiaalle, että ennen isiä äitikin oli kerran naimisissa. Ihan vain vastaat lapsen kysymyksiin, ja jos ei kysy mitään, anna olla ja kerro lisää jokin toinen kerta. MOnesti kouluikäiset ihmettelevät luokkakaverin vanhempien avioeroa, ja siinä voit sitten kertoa oman kokemuksesi siitä, miksi ihmiset eroavat.
Ukista voit kertoa samaan tyyliin jonkun sopivan tilaisuuden tullen. Esim. kun on kyse adoptiosta tai sijaislapsista tai siitä, että jollakulla toisella on isäpuoli (koulussa tai päiväkodissa), voit kertoa, että myös ukki on sinun isäpuolesi, koska sinulla ei ole biologista isää.
Odota siis näitä sopivia hetkiä, jolloin voit asiasta jotain ohimennen mainita jo aika pienellekin. Voit esim. miehesi kanssa sopia, että jo 3-vuotiaalle tiputtelet vihjeitä ohimennen esim. puhuessasi miehesi kanssa tyyliin siellä olen käynyt silloin, kun olin naimisissa vielä x:n kanssa. Näin lapsi kuulee asiasta ja kasvaa siihen hiljalleen ja saa kysyä omaan tahtiinsa.
Mitään en ryhtyisi enää teinille kerralla kertomaan. Kokemuksia on näistäkin tilanteista ja aina olleet huonoja. Kannatan tosiaan sitä, että lapsi ikään kuin kasvaa siihen tietoon ikäkaudelleen sopivasti ja itse kyselemällä.
Yksi keino on näyttää esim. 3-vuotiaalle valokuvia ja kertoa, että tässä on äidin hääkuva, kun äiti oli x:n kanssa naimisissa. Jos 3-vuotias haluaa tietää jotain, kerrot lisää, mutta jos ei, niin annat olla, ja lisäät vihjeitä jonkin toisen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Olen ollut kaksikymppisenä naimisissa. Ko. suhteesta ei syntynyt lapsia
..... Erosimme, tutustuin nykyiseen mieheni ja menin naimisiin toista kertaa ja saimme lapsen (nyt 2,5v).
Aikaisemman avioliiton lapseni saa tietää joka tapauksessa viimeistään kuollessani (virkatodistus). ...
Eihän ekaan avioliittoon pitänyt syntyä lapsia..?
en nyt ota tästä tolkkua yhtään
tuo viimeinen lause on ehkä vähän huono, mutta minä ainakin ymmärrän että lapsi saa tietää äitinsä ensimmäisestä avioliitosta viimeistään äidin kuoltua.
Toki voitte esim. katsella valokuvia sun ekoista häistä sitten kun lapsi on vähän isompi,ehkä vuoden-parin päästä ja siinä samalla juttelet, että tämä mies on äidin ensimmäinen mies, jonka kanssa kuitenkin tuli ero ja sitten äiti ja iskä tapasi jne.
Omasta isästäsi voit mielestäni kertoa samaan tapaan jossain sopivassa tilanteessa. Vähän niin kuin ohimennen.
Tuollaisista asioista voi ihan hyvin kertoa vaikka viisivuotiaalle.