Mistä motivaatiota miehelle?

aattelepa ite miltä tuntuisi jos joku tulisi aikuista ihmistä komentelemaan!

Mun 55-vuotias isä on samanlainen. Mikään ei auta, ei todellakaan ulkönäön ajattelu, mutta ei myöskään terveys. Reilusti yli 100-kiloisella miehellä alkaa olla polvi- ja selkäoireita ja se pallomaha ei taatusti auta diabeteksen torjumista jne.



Vaan totuus on, että mitään et pysty tekemään. Olen yrittänyt kaikkea paitsi uhkailua ja lahjontaa. Terveydestä puhuminen on "akkojen nalkuttamista" ja en saa miestä edes syyllistettyä liikkumaan - äitini nimittäin tarvitsisi kipeästi myös liikuntaa, koska on alkanut lihoa viime vuosina.

ja nyt on kyse mun miehestä vielä..näen juuri tämän tulevaisuudet, että 10-20 vuoden päästä on verenpainelääkkeitä useempi, sokerilääkkeet, polvet ja selkä paskana, koska ovat jo NYT huonot! On ihan hirveetä pelätä. Nyt tosin olen ilmoittanut, että jos muutosta ei tule ja se pysy, me lasten kanssa lähdemme..harmittaa jos mässäily menee meidän ohi.

olet keräämässä lapsia lähteäksesi. Vittumainen suorastaan, jos rehellisesti sanon.



Keräätkö miehelle samalla tavalla paineita kaikilla elämänalueilla?



Kannattaa ehkä soittaa James Bondille, siinä on sinulle sopivan jännittävä kumppani.

Terrorisoisit heidätkin vaatimuksillasi.

et voi olla tosissasi... itsekö oot täydellinen ihminen sitten, tää on pakko olla provo.



mietipä nyt ihan huviksesi, miten selittäisit lapsille, miksi erosit heidän isästään ja hajotit teidän perheen: kun teidän isä oli niin läski eikä totellut mua? wtf? entä jos lapsesi lihoo, laitatko hänet sit lastenkotiin kun hän ei tottele sua?! tai ehkä lapsesi ei sit lihomisen pelossa syö enää ollenkaan ja saa anoreksian?



ymmärrätkö yhtään että et voi määrätä aikuista ihmistä etkä muuttaa häntä? jos miehesi haluaa hypätä sillalta hän hyppää etkä sinä voi sille mitään, enkä yhtään ihmettele jos kohta hyppääkin, ei kukaan kestä tuollaista kovin kauaa!



mitä jos keskittyisit siihen miten sinä voisit itse muuttua paremmaksi ihmiseksi ja parantaa teidän perheen elämää, ettei miehesi tarvitsisi mässäillä surkeaa oloaan parantaakseen?!

et sinä sille mitään voi. mies liikkuu jos huvittaa ja syö miten huvittaa. nalkutuksella sinä et asiaa muuta, pahennat vain. Ja minä kyllä ymmärrän ap:tä. Sitä voisi ajatella, että yhdessä kannetaan vastuu lapsista ja siihen kuuluu se, että pitäisi yrittää pysyä hengissä ja jonkinlaisessa toimintakunnossa. Jos mies ei pysty 45-v:nä mitään tekemän, kun on selkä kipeä ja lonkkia kolottaa ja naama on kalpea ja hikinen, kun pitäisi matot tampata niin kyllä se arki ap:n niskaan kaatuu kaikkinensa ja pitää vielä se ukkokin hoitaa, kun eihän se jossain kohtaa pääse vessaankaan. Ei tartte mullekaan miehen missään adoniskunnossa olla, mutta normaalit arkirutiinit pitäisi kyllä onnistua.

Yllättävän moni antaisi miehen rauhassa tuhota terveytensä, mutta en vain voi hyväksyä sitä. Ajattelen, että kun on ns peruskunnossa, niin jaksaisi työssäkin paremmin ym. Nyt ajattelen,että työpaikan stressi saa mieheni syömään ja herkkusuu on ollut ikänsä. Ja taustalla on vieläpä vakava sairastettu sairauskin jo, että vielä tärkeämpää olisi huolehtia terveydestä, jos todellakin aikoo perhettä nähdä vielä edes 60 vuotiaana ja elää silloin ihmisen elämää, ei kuolemansairaana maata sairaalassa, jos ei ole jo haudassa. Ihmeissäni katson hoikkia miehiä, miten he pystyvät siihen ja mieheni ei..ja todellakin tarvitsen neljän lapsen kanssa puolison heistä huolehtimaan tulevaisuudessakin enkä tarvi yhtä huolehdittavaa lisää!