Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut yh-äidit pärjäätte kolmen lapsen kanssa ilman minkäänlaista tukiverkostoa?
08.09.2011 |
Lasten biologisella isällä on jo uusi perhe, eikä halua tavata lapsiaan. Lapset 1v, 5v ja 10v. Äitini kuollut ja isä on alkoholisti. Miehen äiti pyörätuolissa ja isän kanssa heillä välit poikki. Muut sukulaiset ovat akateemisia uraihmisiä ja vihaavat lapsia eivätkä kummit pidä mitään yhteyttä. Kummallakaan meistä ei ole yhtään ystävää eikä edes kaveria. Miten te jaksatte olla lastenne kanssa 24/7 365 päivää vuodessa?
Kommentit (6)
ettekö ole lasten kanssa liikkuneet esim. puistossa. on vähän omaa saamattomuutta jos ei monen vuoden puistoilun jälkeen saa suuta auki...
sulla ei ole yhtään entistä koulukaveria? sori mutta kuulostaa oudolle, sulla ei oo työkavereita??
lastenhoitoon saa apua, googleta vaikka, samoin on varamummo järjestelmät tms. kyllä niitä tukiverkkoja löytyy kun ITSE suunsa avaa ja alkaa asialle tekemään jotain.
t. kolmen lapsen yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettekö ole lasten kanssa liikkuneet esim. puistossa. on vähän omaa saamattomuutta jos ei monen vuoden puistoilun jälkeen saa suuta auki... sulla ei ole yhtään entistä koulukaveria? sori mutta kuulostaa oudolle, sulla ei oo työkavereita?? lastenhoitoon saa apua, googleta vaikka, samoin on varamummo järjestelmät tms. kyllä niitä tukiverkkoja löytyy kun ITSE suunsa avaa ja alkaa asialle tekemään jotain. t. kolmen lapsen yh
En ole töissä ollu 11 vuoteen,joten työkavereita ei ole.
Minusta ei kuulosta yhtään oudolta, että ei ole ketään, kuka lapsia hoitaisi. Itse olen ollut tismalleen samassa tilanteessa kolmen lapsen kanssa. Minulla oli tosin paljon tuttavia ja ystäviä, mutta eivät he minun lapsiani voineet hoitaa. He olivat työssäkäyviä perheellisiä, joilla on omat aikataulut ja kiireet.
Eihän se kerran kuussa viikonloppu paljoa ole, mutta pieni hengähdystauko sentään.
Mullakin tuollaiset pitkät ikävälit lapsilla. Sekin helpottaa, koska lapset ovat eri kehitysvaiheissa eri aikaan. Sen 24/7 olen kestänyt, kun otin sellaisen asenteen, että eihän tässä muutakaan voi. Kukas niistä lapsista sitten huolehtisi ja iloitsisi, jos ei edes äiti. Sitäpaitsi se touhu helpottaa, kun lapset kasvaa ja isompaa voit parin kolmen vuoden kuluttua käyttää varavahtina, että pääset joskus vaikkapa ruokakauppaan piipahtamaan itseksesi. Ja ovathan lapset koulussa ja päivähoidossa, kun olet töissä eli niistäkin ajoista kannattaa nauttia ;)
Ja teille kritisoijille: ystävät harventavat kovin äkkiä yhteydenpitoa, jos heitä alkaa lastensa hoidolla kuormittamaan. Ei se ole heidän velvollisuutensa.
On varmasti todella vaikeaa olla aivan yksin kolmen lapsen kanssa. Jonkinlaista turvaverkkoa olisi nyt kehitettävä sinunkin jostain, koska miten käy, jos esim. sairastut vakavasti tai joudut esim. leikkaukseen?
Tukiperhe olisi loistava ratkaisu edes joksikin aikaa. Samoin, jos pystyt palkkaamaan jonkun opiskelijan kerran viikoksi pariksi tunniksi lapsia vahtimaan ja lähdet itse jonnekin. Näin lapsilla olisi tuttu ulkopuolinen hoitaja saatavilla.
Itse asun ulkomailla ja minulla on au pair. Samoin naapurit ovat aina valmiita auttamaan ja itsekin autan heitä, koska tässä yhteisöllisessä kulttuurissa se on itsestäänselvää. harmi, että Suomessa tuo naapureiden yhteisöllisyys alkaa olemaan aika hgarvinastia, ainakin kaupungeissa, ellei itse ole todella aktiivinen. Kannattaa kuitenkin yrittää pikkuhiljaa alkaa tutustumaan esim. lasten kavereiden vanhempiin ja ottaa välillä vaikka jotain kaveria hoitoon. Niin ne välit siitä lähentyvät ja itsekin voi pyytää vastapalvelusta joskus.
Alue: Aihe vapaa
Hanki itsellesi apua vaikka sossusta. Ei kukaan jaksa tuollaista.
t. yhden lapsen yh-äiti