Tuosta lastenkira-ärsytys ketjusta tuli mieleen
Mun esikoinen on lukenut, Tiinat, Lotat, Neiti Etsivät yms nuoreten kirjat.
Mut nuorempi tyttö ei oo lukenut mitään noista, on liian lällyjä kuulem. No on ollut himo lukija, lukenut kahdella kielellä 5 vuotiaasta. 7 vuotiaana luki potterit kahdella kielellä. 9-10 vuotiaana nämä uusikuu yms kirjat kahdella kielellä.
Ja musta tuntuu, et hän on jäänyt jostakin todella paitsi.
Mua harmittaa myös, et kukaan lapsista ei oo ollut kiinnostunut Viisikko-kirjoista, eikä muistakaan saman kirjailijan tuotteista.
Olisitteko te halunneet, et teidän lapset lukee joitain teille tärkeitä lapsuudenkirjoja. Ja jos ei, niin harmittaako se teitä?
Kommentit (4)
Lapseni ovat yksilöitä, ja elävät aivan toisenlaisella aikakaudella kuin minä, vuonna 1967 syntynyt. On väistämätöntä, että digitaaliseen kuvaan ja tietokonepeleihin kasvanut sukupolvi tykkää hiukan nopeatempoisemmasta kerronnasta.
Meillä olen lukenut lapsille tosi paljon, mm. juuri nuo Potterit (nyt luen ääneen lapsille Tarua sormusten herrasta). Kyllä he ovat mielenkiinnolla kuunnelleet vähän rauhallisempiakin kertomuksia, esim. Nalle puheja, Roald Dahlin kirjoja, Onneli ja Anneli-trilogian jnejne.
Lotta-kirjat ovat historiallisesti mielenkiintoisia, mutta rehellisesti sanoen minusta Viisikon ja Tiina-kirjojen sekä Neiti etsivien kohdalla aika on kyllä juossut niiden ohitse. Ne on aikoinaan kirjoitettu aikalaiskertomuksina nuorille, mutta nykylapsi ei kyllä varmaan oikein osaa samaistua niihin, eikä niissä toisaalta ole kovin eksoottista historiallista antia, ainakaan vielä. Ne vain ovat vanhentuneita!
Makuasia tietysti.
olen minä Merri Vikin kirjatkin lukenut, kotona on yhä kaapin perukoilla neljä kpl sarjasta.
-3-
sellaiseksi ihmiseksi kasvamista, jolla olisi ollut oikeanlaiset arvot ja tavoitteet ja etiikka. Mä en nyt puhu mistään neitietsivistä, vaan esimerkiksi kirjoista "salainen puutarha" tai anna-sarjasta tai pikkunaisista tai isosta kasasta vanhoja poikakirjoja, joissa painotetaan rehtiyttä ja ritarillisuutta ja oikeudenmukaisuuden puolesta kärsimistä. Nykykirjallisuudessa ei käsitellä moraalia enää, näissä vain kerrotaan kuinka julmetun paha paikkamaailma on.
mut mulla on poika, eikä edes mikään lukeva poika, joten mikään näistä ei onistu edes hinoisella pakkosyötöllä.
Tietysti sitä haluaisi antaa lapselleen saman ilon jostain, mitä itse on pitänyt ihanana. Mun lapset on lukeneet samoja kirjoja mitä minäkin, ja onneksi tykänneet suurimmasta osasta.