Huonommuuden tunne kun ei olla naimisissa

mielestä naimisiin meno on noloa ja vanhanaikaista. ja turhaa jos kerran aikoo lapsiakin tehdä. Jos toinen kuolee, jää rahat lapsille, eli juuri oikein.

En ole kyllä naimisissa itsekään, mutta eiköhän tuo avopuoliso osaisi kuollessani ne rahat käyttää lasten hyväksi ilman ulkopuolista valvojaakin. Vai epäiletkö, että joku uusi puoliso vetää välistä?

maistraatissakin vaikka ihan ruokatunnilla ;-)

Tunteesi on oikeutettu ja olet fiksu. Mielestäni naisen ei kannata ryhtyä lapsen tekoon ilman avioliiton turvaa. Mitä jos miehesi esim kuolee ?

maistraatissakin vaikka ihan ruokatunnilla ;-)

ja niin me varmaan jossain vaiheessa tehdäänkin. Mutta ei ole häitä, ei polttareita, ei kaasoja...kavereiden naimisiinmeno oli pitkä seremonia, jonka he jakoi kaikkien ystävien kanssa. Niin että nyt kaikki osaa odottaa ja hyväksyy sen että seuraavaksi alkaa lastentekopuuhat.

-ap

että ei jaksa hössötystä :D Naimisiinhan voi mennä vaikka maistraatissa ja käydä sitten syömässä kaksin tai pienen juhlaporukan kanssa. Tai kirkkohäät jos haluaa, ei sekään mitään hössötystä tartte. Pari puhelinsoittoa vaan, niin on kirkko ja juhlapaikka varattu. Pitopalvelu kanssa. Hääpuvun voi vuokrata. Kukat vaan, niin siinähän se alkaa jo olla. Itse en meidän häiden suunnitteluun paljoa aikaa tuhlannut, ja oli ihan sairaan kivat juhlat, vieraita 80 henkeä :)



Mutta helpointa ehkä niin, että kun teidän vauva syntyy, vietätte yhdistetyt ristiäiset ja vihkimisen. Helppoooooooo :D

mielestä naimisiin meno on noloa ja vanhanaikaista. ja turhaa jos kerran aikoo lapsiakin tehdä. Jos toinen kuolee, jää rahat lapsille, eli juuri oikein.

Moni elää ja tekee lapset avoliitossa. Avioliitot kariutuu siinä missä avoliitotkin.

Tunteesi on oikeutettu ja olet fiksu. Mielestäni naisen ei kannata ryhtyä lapsen tekoon ilman avioliiton turvaa. Mitä jos miehesi esim kuolee ?

Outo kysymys. No ihan sama kuin avioparilla: kova suru ja ikävä tulisi, olisi henkisesti ihan kamala tragedia minulle ja lapselleni.

Ap:lle sanoisin, että ei tietenkään kannata häpeillä omaa itseään ja omaa tapaa elää. Vähän itsetuntoa kehiin, niin kyl se siitä!

Ei naimisiinmeno mitään hössötystä ole jos ei siitä sellaista tee.

Veljeni vaimoineen toimi juuri noin. Vihkiminen oli yllätys kaikille ja tilaisuus oli herkkä ja kaunis ilman hössötystä.

aikanaan jo luulin, ettei nykyään enää kukaan mene naimisiin. Ei munkaan miehet ole suostuneet menemään naimisiin, ja mä luulin, että sellaisia ne nykyään on kaikki.

Kunnes sit mulla oli jo kaksi lasta, ja joka paikassa oletettiin mun olleen naimisissa, tosin eronneen jo silloin.. Ja sit aloinkin huomata, että menevät ne nuoret nykyäänkin vielä naimisiin.

Silloin alkoi kyllä vähän hävettää..

Mistä noin huono itsetunto kumpuaa??

Oletteko ihan vakuuttuneita, että jaksatte lapseen liittyvät hommat ja hössötykset?