Miten teillä sujuu 4 v kanssa, joka ei saa itseään puetuksi sisä- ja/tai ulkovaatteisiinsa?

Välillä saa motivaation ja pukee itse, jos haluaa päästä vaikka kaverin kanssa ulos pihallemme, niin saa äkkiä vaatteet itse päällensä. Kun muuten ei pääse,jos ei itse pue. ;)

Vanhin on vietävä aamuisin eskariin ja joskus on kiva päästä ihan pihallekin... Joskus ei vaan voi varttoa koko päivää, että yks sais kamppeet päälleen

Jos ei pue, niin on sitten pukematta. Vaan eipä saa tehdä muutakaan ennen kuin vaatteet on päällä. Jos jonnekin kiire, niin sitten autetaan ja tarvittaessa puetaan, mutta samalla kyllä kuulee, että äitiä vähintäänkin ärsyttää joutua tekemään jotain ylimääräistä...



Meidän 4v on nyt kotihoidossa, joten aikaa näille taisteluille löytyy.

Ajattelen että "pick your battles" ja tämä ei ole meille sellainen asia mistä jaksaisin taistella.

Kamala tappelu siitä muuten olisi vaan tullut, ja ihan turhasta. Viisivuotias pukee jo itse ihan mielellään.

Päiväkodissa pukee kyllä itse, mutta kotona vetkuttelee jatkuvasti pukemisessa, joten nopeammin pääsee eteenpäin, kun autetaan. Näin siis päiväkotiaamuina ja silloin kun juostaan aikataulun perässä.

mukaisia vaatteita, joita vähän, ja helppo pukea. Meillä on paljon lapsia, ja tarvittaessa kiskon vaatteet pälle 7 vuotiaallekin, jos väsynyt ja kouluun ei muuten ehdi. Elämässä on paljon vastoinkäymisiä, välillä, kuolemia, sairauksia, konkursseja, ties mitä, jos tää on sun ongelma tää pukeminen 4 vuotiaalla, joka kaikella kunnioituksella on vielä hyvin nuori, ja pieni, ni ole onnellinen. Esikoiselta ei pitäs vaatia liikoja, sen elämä on muutenkin pilalla, ku kokoajan vertaa itseään vanhempiinsa, eikä koskaan saa kokea onnistumisen iloa, kun vanhemmat tekee kaikki paremmin, tää siitä syystä et arvelen tän 4 vuotiaan olevan teidän vanhin.

Minäkin autan häntä. Joudun myös huomauttelemaan pukemisesta koko ajan ja yritän nyt hahmottaa, että miten voisin olla hiljaa ja ehkä saavuttaa parhaan tuloksen pukemisen suhteen. Huomauttelu on rasittavaa...



Olen ymmärtänyt, että lapsi haluaisi minun ärsyyntyvän, jotta voisi vallittaa, että äiti hermostui tai vaihtoehtoisesti lapsi toivoo, että hänet huomataan ja häntä kehutaan pienestäkin omatoimisuudesta. Jälkimmäinen olisi mukavampaa minunkin kannaltani. Mutta onko tärkeää joskus hermostuakin?

ap