Mitä järkeä elämässä, kun se on vaan arjen pyörittämistä?

tulevansa rikkaaksi, mutta ei koskaan tule. Sillä unelmalla jaksaa kuitenkin porskuttaa eteenpäin.

voita lotossa tai saa perintöä. Ja silti se lottokuponki pitää itse kiikuttaa sinne tiskille. Elämässä on vaikka mitä mukavaa, kunhan itse sen mukavaksi tekee. Kivoja asioita voi tehdä ihan ilmaiseksikin.

Mieti millaista olis, jos olisit superrikas, eikä tarvis käydä töissä. Äkkiä olis maailma sekaisin ja kaipailisi niitä rutiineja, ennemmin tai myöhemmin.



Keksi jotain piristystä arkeesi.

Ei tässä muuten mitään järkeä olekaan. On osattava nauttia elämän pienistä asioista.

eikä se unelmointi auta, ahdistun vain, kun tiedän ettei niin todennäköisesti tule käymään (siis rikastumaan). Elämä tuntuu liian usein suorittamiselle. Kiire ja nykyajan ihanteet tappavat kaiken ilon elämästä...

että siitä löytyy ilon ja onnen aiheita.

mutta olen tsempannut viime aikoina asennemuutokseen ja se on auttanut ainakin välillä... :)



Tsemppiä!



t. Oikealla asenteella sitä iloakin ja rentoutta elämään löytänyt (ainakin välillä)

tee jotain elämällesi, jos on noin tylsää! Vai onko sulla kevätmasennus? Sekin vaivaa joitakin ihmisiä, vaikka luulisi valon ja lämmön vaikuttavan päinvastoin.

Meillä ihan tavallinen perhe, töitä tehdään ja lapset hoidetaan, mutta kun koko elämä ei pyöri työn ympärillä, niin ei ole mitään valittamista. Lottovoitostakaan en haaveile eikä elämä tunnu suorittamiselta.

on opetella uusi asenne. Itse olen tässä osittain jo onnistunut, kiitos mieheni esimerkin joka on luonnostaan vähään tyytyväinen.



Ensimmäinen askel on tutustua rikkaiden ihmisten elämään. Lue vaikka elämänkertoja tai psykologien kirjoituksia esim. lottovoittajista. Totuus on, että äkkirikastuneiden elämä menee usein pahasti sekaisin. Aletaan haalia lisää omaisuutta ja siinä prosessissa menetetään usein omaisuuden lisäksi läheiset sekä fyysinen ja psyykkinen terveys. Parhaiden pärjäävät ne, jotka jatkavat juurikin sitä tylsää ja puuduttavaa arkea ja käyttävät omaisuutta maltillisesti (esim. uudempi auto, vähän isompi asunto, Bulgarian sijasta Thaimaaseen lomalle jne.)



Ja ajatelkaapa myös sitä, mistä ahdistuksenne kumpuaa? Voisiko olla, että se on markkinointimiesten tarkoituksella tuottama olotila, jonka myötä ihmiset saadaan huijattua siihen oletukseen että onni piilee tavarassa. Ja näitä brändejä myydään juuri tietynlaisella elämäntapa mielikuvalla-> paljon vapaa-aikaa, harrastuksia ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään jne.



Kuitenkin jos realistisesti ajattelee, on juuri varakkailla vain vähän mahdollisuuksia tähän. Yleensä painavat todella pitkää päivää ja lisäksi varsinkin julkisuuden henkilöillä vähä vapaa-aika menee ulkonäön hoitoon.

Vrt. kulutuksen paradoksi: Ne keillä on rahaa kuluttaa, ei ole aikaa tehdä sitä. Ne kenellä on aikaa, ei ole rahaa.

Tänään diagnoosiksi keskivaikea masennus ja sairaslomalle.

Arkeahan me 99% ihmisistä elämme, nekin, jotka eivät sairastu. Harvalla oikeasti on niin paljon maallista mammonaa että voi tehdä ihan mitä lystää (eikä sekään varmasti suojaa mt-ongelmilta).

Entäpä jos siitä arjesta ei enää, ainakaan riittävästi, iloa "repiydy"? Tänään diagnoosiksi keskivaikea masennus ja sairaslomalle.

mitä on arki ? se on elämää ! joillekin arki on shampanjakutsuja jokatoinen päivä, joillekin sairaan omaisen hoitamista...



Koittakaa yksi arvokas päivä elämästä elää ajatellen vain positiivisia puolia , avatkaa silmät ja nähkää enemmän kaunista kuin rumaa .

Muuttakaa ulkomaille, missä elämä on helpompaa? jossain Aasiassa pienilläkin tuloilla voi elää ihan herroiksi. Itse en kestä ajatusta tollaisesta päivästä toiseen selviämisestä.

Turha haihatella kuuta taivaalta, vaan tehdä omasta elämästä maistuvampaa. Olit masentunut tai et, tee asioita, joista nautit tai joista olet ennen nauttinut. Aloita pienistä jutuista,sen ei tarvitse olla etelänmatka tai muuta mullistavaa.



esim. mene lenkille, aloita jokin harrastus, syö hyvää ruokaa, ota lasi viiniä, lue kirja, tapaa ystävää, kuopsuta puutarhassa, katso hyvä elokuva, nauti luonnon kauneudesta, ilahduta lapsiasi, kuuntele hyvää musiikkia jne...siis mitä tahansa, mikä tuo sinulle hyvää mieltä (eikä vahingoita toisia ihmisiä)

tämän kun ymmärtää, sitä oppii vähitellen muokkaamaan sitä arkea sellaiseksi, että jaksaa hamaan loppuun asti.



itselleni arkeen tuo iloa harrastus, yhteiset päivällishetket perheen kanssa - sekä ruuanlaittoineen, johon osallistuu aina useampi perheenjäsen että itse ateria, jolloin käymme läpi päivän tapahtumia tai keskustelemme jostain muusta sillä hetkellä kiinnostavasta asiasta. lisäksi lähes joka iltainen saunahetki miehen kanssa kaksin tekee arjesta lähes luksusta, nautin hänen seurastaan ja tuo on meille molemmille sellainen latautumisen hetki, että sillä jaksaa taas yhden päivän. ja seksi tietenkin. ja ihan tavallinen perusjamppa se on tuo minunkin mieheni.



toki siihen arkeen voi hakea piristystä monin tavoin. me käymme silloin tällöin leffassa tai baarissa kaksin tai ystäviemme kanssa, järjestämme itse kutsuja ystävillemme ja käymme ystäviemme järjestämillä kutsuilla aina kuin se on mahdollista, eli lastenhoito on järjestetty, osittain tosi helppoa, koska osa lapsista on jo isoja. lisäksi ihan vain kaksin vietetyt koti-illatkin lasten unille menon jälkeen tekevät hyvää ja saavat jaksamaan. ei niiden isoja juttuja tarvitse olla, pääasia, että niistä nauttii molemmat.



jaksamisia sinne arjen keskelle ihan jokaiselle.

Ainakin itse saan elämyksiä uuden oppimisesta ja uusien asioiden ja (uusien ja "vanhojen")ihmisten kohtaamisesta. Niihin ei tarvitse välttämättä paljoakaan rahaa, vaan avointa mieltä ja kykyä olla läsnä hetkessä. Kohtaamisista ja uusista ajatuksista syntyy mieltä elämään. Raha voisi tietenkin avata enemmän uusia tilaisuuksia elämyksille, mutta ihan normaalilla palkkatasollakin on monen mahdollisuuden ulottuvilla.



Raha tuo sisältöä ja onnellisuutta elämään, kun sitä on niin, että rahan puutetta ei tarvitse tuskailla päivästä toiseen ja pystyy hankkimaan peruselämään tarvittavat asiat. Keskimääräisen tulotason pitäisi tähän riittää. Ne ihmiset, joilla on jokin intohimo, kuten työhön tai harrastukseen liittyvä asia, joka saa ihmisen innostumaan ja flow-tilaan, ovat onnellisimpia, tulotasosta riippumatta. Vankka arvopohja tuo myös mielekkyyden ja merkityksellisyyden tunnetta elämään. Arvopohja voi olla muukin kuin uskonnollinen, vaikka ekologinen, humanistinen tms.

Mitä ihmettä oikein olet odottanut, tai ehkä just sitä ihmettä sitten. Juu ja miehesi olet ihan itse valinnut, sen köyhän tavallisen jampat. Elämäsi on kuin sinä. Tee toisenlaisia valintoja, niin se muuttuu.

Yksi raskas asia on, että mulla ei ole ketään hyvää sydänystävää, jonka kanssa voisin jakaa elämän iloja ja suruja.



Tuntuu, ettei elämässä ole mitään omaa ja itsensä näköistä. Asunto ei ole oma (eikä tarpeeksi suuri), joten sitä ei voi laittaa eikä siihen investoida, vaikka olen koti-ihminen ja haaveilen omakotitalosta. Kesällä mökkeillään vanhempien mökeillä toisten nurkissa.



Plääh...

ap

ihmissuhteita kuin rahaa? Omakotitalo olisi tietysti ihana ja kotia mukava laitella, mutta toisiko se sinulle siinä määrin hyvinvointia ja merkitystä elämään kun nyt kuvittelet? Kyllä se varmaan auttaisi, mutta ehkä voit saada elämääsi enemmän oman näköiseksesi myös vähemmälläkin rahalla.

kaikella hyvällä siis. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo! Nyt vain ystävää etsimään! Voisiko sellainen ollakkin jo vieressäsi perusjampan muodossa ;) ?

Ja miksi lapset olisi vähäinen elämän sisältö? Ne on kuule kaikkein arvokkainta! Rahalla et saa omaa lasta etkä voi ostaa sellaista rakkautta jonka heidän kanssaan jaat. Olet rikkaampi kuin uskotkaan.

Ja toisten nurkissa mökkeily... siinä on erittäin paljon hyviä puolia ;) Jos kaipaatte jotain omaa, niin hankkikaa teltta =) näin me teemme. Se on aikasta helppo laittaa talviteloille, ja ilman mökkiä säästämme kelpo rahat joilla lomailemme keskellä talvea jossain lämpimässä! Voisitteko te tehdä niin?

Ja lasten oravanpyörä... ymmärrän täysin mitä tarkoitat, lyhyt on nykylasten vapaa lapsuus kun rumba alkaa jo yksivuotiaana päiväkotihärdellillä, jatkuen tuonne 8/9 vuotiaaksi 8 - 17 meinigillä. Sitten alakoulussa 3-4 luokkalaisilla onkin yllättäen paljon omaa ja vapaata aikaa kun ei enää iltapäiväkerhoa ole ja koulupäivätkin on vielä suht lyhyitä. Mutta kärsivätkö lapset tästä? Aikuista ajatus ahdistaa, mutta lapsi osaa elää hetkessä! Kokeile sinäkin.

Joka päivä pitää olla jotain kivaa, oli se sitten vaahtokylpy / suklaapatukka / sämpylätaikina / askartelua muksujen kanssa / naistenlehti / kasvonaamio / saunailta / romanttinen komedia (seksiä aviomiehen kanssa ;))

Iloa kevääseen!

Yksi raskas asia on, että mulla ei ole ketään hyvää sydänystävää, jonka kanssa voisin jakaa elämän iloja ja suruja. Tuntuu, ettei elämässä ole mitään omaa ja itsensä näköistä. Asunto ei ole oma (eikä tarpeeksi suuri), joten sitä ei voi laittaa eikä siihen investoida, vaikka olen koti-ihminen ja haaveilen omakotitalosta. Kesällä mökkeillään vanhempien mökeillä toisten nurkissa. Plääh... ap