Tuosta pienet vauvat yökylässä-viestistä tuli mieleen

...että mullakin on aina välillä suhtautumisongelma miehen siskoon, joka tosi usein toisi lapset meille yökylään (4 ja 1v) että he pääsevät hoitmaan "sosiaalisia suhteitaan"joita on paljon. Aika usein otankin lapset hoitoon/yökylään, olen ajatellut että ehkäpä heidän parisuhteensa sitten voi paremmin ja menkööt niin kauan kuin haluavat mennä toistensa seurassa. Oma suhteeni mieheeni on aivan finito, ja yhdessä ollaan ainoastaan kuopuksen 6v.takia.



Joka tapauksessa, aina välillä tulee mieleen, että pitäisiköhän sanoa ei ihan lasten takia. Joulu-tammikuun aikana he ovat olleet yökylässä 3 kertaa, kerrran olen ollut hoitamassa heitä kotona (siitä syystä, etten huolinut lapsia yökylään kotiimme)ja samana ajanjaksona lapset ovat olleet myös yökylässä molemmilla isovanhemmillaan yhden yön. Eli aika paljon bileitä, juhlia ja menoa vanhemmilla, jotka ovat jos sentään molemmat 37-vuotiaita. He eivät siis juhli mitenkään erityisen rajusti, dokaile tms. vaan ihan suht hillitysti juhlivat kaveriporukassa, käyvät kylässä tms., mutta mielellään ilman lapsia.



Pitäisiköhän sanoa ihan kylmästi ei heille useammin?