Olen ilmeisesti läheisriippuvainen :-(

http://www.laheisriippuvaiset.com/laheisriippuvuus.php



Tuo koko kuvaus läheisriippuvaisesta pätee minuun niin täysin. Olen luullut olevani masentunut tai ahdistunut, mutta luulenpa, että kaikkien näiden tunteiden takana on oikeasti syynä läheisriippuvuus. Äitini oli ja on edelleen todellinen kynnysmatto ja marttyyri, minut on kasvatettu olemaan ns. kiltti tyttö, viimeiset 13 v. olen jättänyt elämättä elämäni miehen takia, vaikka olenkin koko ajan myös pyristellyt vastaan ja riitojahan siitä on syntynyt... että kirpaisee tajuta tämä. Miksi helvetissä mies arvostaisi ja kunnioittaisi minua ja toiveitani, kun itse olen niin hukassa???



Miten tästä eteenpäin? Tk:n mielenterveystoimistoon vai mihin olen yhteydessä? Miten muut olette lähteneet purkamaan tilannetta ja miten elämänne on sen jälkeen muuttunut? En todellakaan halua kasvattaa tytärtäni samanlaiseksi kynnysmatoksi, elämäänsä pettyneeksi marttyyriksi, jollainen äitini on ja minusta hyvää vauhtia tulossa.