Pitääkö yksinhuoltajaa auttaa/huomioida enemmän kuin parisuhteessa olevia?
Tilanne on tämä.
Ystäväni on yksinhuoltaja. Hän mielellään hyödyntää minua lapsenhoitajana ja työntää vapautuneesti lapsensa (2 kpl) meille yökylään, että pääsee tuulettumaan.
Eikä siinä mitään, minustakin on asiaankuuluvaa auttaa "naista mäessä".
Mutta minä en saa vastaavaa apua oikeastaan juuri koskaan. Ystävän lapset ovat meillä tiheästi hoidossa ja yökylässäkin melkein kerran kuussa. Meidän lapsi (1 kpl) ei ole ollut vuoteen hänellä yökylässä, muutenkin hoidossa ehkä kerran vuodessa. Ei kuulemma ehdi/jaksa auttaa.
Mutta oisi se hoitoapu meillekin tarpeen. Onko niin, ettei parisuhteessa elävä saa väsyä tai tarvita koskaan "parisuhdeaikaa"? Meillä kun ei ole ketään muuta, ketä pyytää (ja ystäväni tietää sen).
Kommentteja?
Kommentit (5)
mutta vastavuoroisesti, eikä sen vuoksi, että tämä on yksinhuoltaja tms.
itse jäin leskeksi vähän ennen vauvan syntymää ja vanhimman lapsen aloittaessa koulunkäynnin. koska olin kotona, niin naapurit pitivät minua omien ekaluokkalaistensa ilmaisena hoitajana. nämä perheet ovat ydinperheitä ja joukossa oli vain yksi uusperhe, ei yhtään yksinhuoltajaa.
nämä perheet lähinnä vain ilmoittivat, että "meidän leena tulee teille leikkimään, kun me mennään miehen kanssa elokuviin/kauppaan/viikonlopuksi mökille". eikä lapsia tarvinnut laittaa iltapäiväkerhoon, kun "teillehän voi tulla". vanhempainvapaan aikana ei ollut ainoatakaan sellaista päivää, jolloin meillä ei olisi syönyt vähintään kaksi vierasta lasta. asia oli sinänsä ok ja oli hyvä, että koululaisella oli kavereita ja vauvalla riitti ihmettelemistä isompien puuhissa. silti en ymmärrä tuollaista hyväksikäyttöä, kun ei edes kysytä, vaan ilmoitetaan vaan lapsen tuloaika...
nyt olen töissä, eikä kukaan ole kertaakaan tarjoutunut auttamaan lastenhoidossa.
ei siinä niin pian tule se uupumus. Olen ollut sekä yh että parisuhteessa ja voin sanoa että yh:na oli joskus ihan poikki jo kahden viikon päästä "vapaasta". Parisuhteessa tällaista suurta väsymistä lapsiin on paljon harvemmin.
Ei sinun ole pakko auttaa ystävääsi jos se on sinulle vastenmielistä.
Ottaako hänen miehensä lapset välillä? Joka tapauksessa sinulla ei ole mitään velvollisuutta kompensoida ystäväsi pilalle mennyttä avioliittoa olemalla ilmainen lastenlikka! Myötätuntoa ei sovi kupata loputtomiin.
joten siksikin hiukan kismittää tuo hänen tulkintansa, että tarvitsee meidän apua saadakseen omaa aikaa. Minulla ei ole omaa aikaa koskaan...
Olemme puhuneet asiasta nätisti, pitänee alkaa ottaa oikeasti tiukempi linja. Kuten sanoit, minulla ei ole mitään erityistä velvollisuutta korvata hänelle sitä, että minä olen aviossa ja hän eronnut... Jonkin aikaa sitä jaksaa olla myötätuntoinen, mutta kun ei juurikaan saa vastaan mitään, miksi vaivautua.
ap
ei siinä niin pian tule se uupumus. Olen ollut sekä yh että parisuhteessa ja voin sanoa että yh:na oli joskus ihan poikki jo kahden viikon päästä "vapaasta". Parisuhteessa tällaista suurta väsymistä lapsiin on paljon harvemmin. Ei sinun ole pakko auttaa ystävääsi jos se on sinulle vastenmielistä.
olen tähän asti auttanut mielelläni, mutta kaverin asenne alkaa suoraan sanoen suututtaa.
ap
Ottaako hänen miehensä lapset välillä?
Joka tapauksessa sinulla ei ole mitään velvollisuutta kompensoida ystäväsi pilalle mennyttä avioliittoa olemalla ilmainen lastenlikka! Myötätuntoa ei sovi kupata loputtomiin.