Kontrolloiko kontrollifriikki itseään vai muita?

ajattelisin, että lähinnä omaan elämäänsä liittyviä asioita. Ei ystäviensä asioita, mutta esim. oma puoliso on jo vaaravyöhykkeessä.



Ajattelisin, että kontrollifriikkiys on sellaista hermoilua, joka pilaa friikin oman elämän.



Muutaman kerran työpaikallani olen törmännyt kontrollifriikkiin, joka ei ole luottanut työpanokseeni, vaan korjaillut sitä salaa, häpeillen paremmaksi. Kieltämättä hieman ihmetytti, koska asia ei ollut edes erityisen tärkeä. Itse mietin tarkkaan, mihin aikani ja voimani käytän.

kun korjailen lasteni aikaansaannoksia. Haluisin osata pitää näppini erossa ja olla vaan tyytyväinen lopputulokseen, kun lapset tekee kotitöitä tms.

Ahdistun, jos tunnen etteivät asiat ole hallinnassani. Tunnen epätoivoista raivoa, jos esim. joku toinen koettaa päättää minun asioistani. Tällaisia tilanteitahan saattaa herkästi tulla parisuhteessa ja siksi olen ollut suhteissani hyvin onneton. Kärsin siis itse tästä ominaisuudestani, joka on pahimmillaan sairaalloista ja tukahduttavaa.



Läheisteni asioihin en puutu, eli en mielelläni sotkeudu perheen tai ystävien asioihin. En tiedä onko sellaisia kontrollifriikkejä, jotka haluavat kontrolloida oman elinpiirinsä ulkopuolta. Itselläni siis tämä piirre koskee vain omaa perhettä.



Lasteni suhteen en vielä osaa sanoa olenko kontrollifriikki vaiko en. Koetan parhaan kykyni mukaan antaa heidän kasvaa itsenäisiksi, ajatteliviksi ihmisiksi, ja siksi yritän hillitä itseäni etten rajoittaisi heitä liikaa. Lasten kanssa tuskin tulee tilanteita, että he päättäisivät minun yksityiselämäni asioita.



Kenenkään kannalta kontrollifriikkeys ei ole mukava ominaisuus. En tiedä selittyykö minulla tämä piirre vaikealla lapsuudella, mm. sillä että äidin oli vaikeaa hyväksyä se että minulla oli mitään omaa (äidin mielestä oli oikein, että hän esim. lainaili tavaroitani muille lapsille ilman lupaa).