Te, jotka olette saaneet lapsen 20- ja 30-vuotiaana:

No, ekan vauva-aika oli rankkaa ja sitten tuli muutakin mm. sairastelua, joten otollinen aika toiselle oli vasta jonkun vuoden kuluttua kun tilanne oli tarpeeksi selkeämpi.



Onhan siinä eroa kun toisen kanssa homma on jo ikään kuin tutumpaa...

Eka lapsi ei ollut kovin suunniteltu ja elämä oli pennien laskemista, opiskelijana kituuttamista ja tukeuduttiin paljon vanhempiimme. Opiskelut joustivat ja pystyimme esim. pitämään lapsen kaikki kesät lomilla, vaikka olikin opiskelukautena päivähoidossa. En käynyt lapsen kanssa puistoissa tms. kovinkaan paljon, koska suurin osa muista äideistä oli ihan erilaisessa elämäntilanteessa, enkä oikein päässyt sisälle juttuihin.



Nyt sain toisen lapsen 31-vuotiaana uudessa liitossa ja minulla on vakityö, ihan hyvät tulot ja elämä tasaista. Tuntuu turvalliselta, kun tietää ettei rahasta tarvitse murehtia ja vastaa itse elämästään. On helppo mennä mammakahviloihin jne. joissa muut äidit ja odottaja ovat 30 tienoilla. Ainut huoli on työelämästä: sairaslomat, äitiysvapaan järjestelyt, miten jaetaan vanhempainvapaa ja miten työpaikka on muuttunut sillä aikaa kun olen poissa.