Montako lasta = meluisa koti

Meilläkin on rauhallista, lapsia viisi, osa jo isoja. Rauhallista oli lasten ollessa pieniäkin. Naapureilla on kolme lasta ja sieltä kuuluu aina kauhea huuto.

Meidän esikoinen saa yksinään aikaan älämölön, kuopus taas on niin hiljainen, ettei edes tiedä hänen olevan talossa.

tai luonteesta se johtuu.



Toisaalta kyse voi olla siitä, minkä miellät meluksi. Ei meilläkään meluisaa ole, vaikka lapsia on neljä, iältään 1,5kk-7v. Toisina päivinä tosin ajatuksiaan ei meinaa kuulla, ja toisina taas kuuluu vain vauvan tuhina...

yksikin riittää!



Meijän naapurissa 9- vuotias poika ottaa välillä yhteen isänsä kanssa.

Äiti sihisee pojalle, häntä nolottaa jos lapsen kanssa julkisesti vääntää.

ja melua on niin paljon, että vieraat saa korviaan pidellä. Noloa

kakkoselta kysyisin minkä ikäisenä lapset ovat mielestäsi meluisimpia?



Omassa lapsuuden kodissani meitä oli kolme lasta ja kärsin usein siitä rauhattomuudesta, mitä kodissamme vallitsi. Oli ihanaa kun pääsi 18-vuotiaana muuttamaan omaan kotiin, nautin siitä rauhasta ja hiljaisuudesta.



Meillä tosiaan näiden kahden pienen kanssa on vielä jotenkin hallittua ja harmonista tämä elämä. Kovasti tekisi mieli vielä lisää lapsia kun nämä ensimmäiset ovat olleet elämämme parhaita juttuja, mutta mietityttää tuleeko touhusta kolmen kanssa automaattisesti "meluisa härdelli". Haluaisin siis säilyttää kotitunnelman rauhallisena.



ap

Meteli on välillä ihan hirveä, riehumista, ilon kiljahduksia, tappelua, itkua, naurua..vielä vuosi sitten oli hiljaista, nyt lapset ovat molemmat aktiivisessa iässä ja touhut yhteisiä, hyvässä ja pahassa.

Toki isommatkin voi olla rauhallisia ja hiljaisia, mutta jos on monta isompaa lasta talossa, on myös yleensä paljon enemmän ääntäkin.



Riippuu toki siis luonteestakin, mutta jos sattuu esim. pari-kolme vilkasta ja elisaa 4-7v poikaa taloon, niin harvemmin on enää ihan niin rauhallista ja hiljaista ;)

Niinkuin naapurissa käynyt: Lapset saa olla ja mennä pienenä, tätä pellossa kasvamista nimitetään kai "vapaaksi kasvatukseksi". Niitä kullannuppuja paapotaan ja hellitään.



Sitten ne kasvaa, oletus on että ekaluokkalainen tottelee kun sille sanotaan, siis tällänen yhdessä yössä tapahtuva ihmekasvaminen lapsesta joka ei koskaan ole huonettaan siivonnut, keittiössä osallistunut on kuin isompikin teini.



Huuto siitä on tullut! Se ihana pieni poika kasvaa huutavaksi hormoonikimpaleeksi ja naksahtaa semmosestakin kuin että pitää kuoria perunat.



Toisessa ääripäässä on taas lapset jotka ei koskaan sano, ei valita. Jostain luin ettei erolapsi uskalla sanoa vastaan koska pelkää hylkäämistä. Lapsi haluaa suojella äitiä joka jätetty.

Kyllä ihmisen luonteeseen kuuluu että sanotaan EI. Niin vanhemmalla kuin lapsella.

Suurimpaan vaaraan bedofiileille kuuluu ne lapset jotka ei tiedä että aikuiselle sanotaan ei.

siis eloisaa, ei elisaa.

Meillä on kolme poikaa ja lähden siitä että pitää myös kuulua!

Leikit saa olla kovia, mutta kun sanon että nyt loppuu niin se loppuu.



Jos ei muuta, niin erotan lauman toisistaan ja keksin niin ilkeitä asioita ja toisaalta heittelen porkkanoita ja kehun aina kun pientäkin kehuttavaa huomaan.



Omat lapset ei ole vielä koulussa, mutta kyllä 1- vuotias osaa jo hienosti kiljua.

Enkä nyt sano että kiljumalla saa vaan huomion, mutta aina ei äiti ole vieressä ja meillä on pojat ainakin joko purassu tai muuta jos ei isompi tajua, kun ei puhe vielä luonnistu.



6

Meillä lapsia neljä ja kodissa neliöitä liian vähän, eli lapset leikkivät ja mekkaloivat koko ajan jaloissa.

Esim. mökillä, missä on enemmän tilaa ja huoneita, on melun määrä paljon pienempi.

ja meteli välillä korvia vihlova. Ja varsinkin silloin, kun poika tuo kavereita taloon. Tyttö on kavereineenkin hiljaisempi, vaikka kova höpöttäjä on. Yhdessä saavat aikaan mielettömän metelin. Naapurissa kolme jo isoa lasta (kaksi teini-ikäistä) ja huutavat älyttömästi. Muutenkin pitävät edelleen kamalaa meteliä. Itse en kestäisi moista.

meillä on neliöitä noin sata ja tämän suurempaan ei koskaan varmaan tulla muuttamaan. Tulisiko ahdasta 3(-4) lapsen kanssa? Tosi vaikea arvioida tuota tilan tarvetta kun lapset kasvavat, nyt pienten kanssa tila riittää mainiosti ja oikeastaan yksi huone on vähän turhakin. Pikkuiset kun haluavat kuitenkin olla siellä missä äiti on eli yleensä koko perhe oleilee aina samassa tilassa.



ap

Tottelevat ainakin hyvin usein, välillä tapellaan. Välillä riitelevät, välillä, kuten nyt, leikkivät tosi kiltisiti yhdessä.



Sanoisin, että ikä ja sukupuoli vaikuttavat tosi paljon, samoin tietysti kasvatus, luonne ja äänieristys :) Nuokin lapsesi muuttuvat siis vielä meluisammiksi, mutta aina enemmän ääntä lähtee useammasta muksusta, valitettavasti. Vaan ei niiden kuulu hiljaa aina ollakaan, elämäähän tässä eletään :)

Meillä on tällä hetkellä kylässä teinillä 3 vierasta, musiikki huutaa ja välillä kuuluu ihan outoa kiljumista, puhuvat toistensa päälle ja kikattavat. Tyttöjä on kaikki.



Poika leikkii kaverinsa kanssa huoneessaan ja aikamoista älömölöä kuuluu sieltäkin.



Ei siinä että mua häiritsis, mutta jos joku vieras tulis nyt kylään, niin vois olla vähän "kauhuissaan".



No joo, iltaa kohti taas hiljenee.

ja noin 120 neliötä. Lapset suht rauhallisia ja tykkäävät lukea, piirtää, kirjoitella tarinoita jne., mistä ei kauheasti mölyä lähde. Silti musta tuntuu, että tälläsessä yksikerroksissa kämpässä, meitä on liikaa pyörimässä näissä neliössä.



Ja kyllä kolmesta suht rauhallisesta lapsestakin tulee aika paljon ääntä ja tohinaa ja on menemistä ja tulemista. Ja tykkään, että lapsilla on oikeus myös pyytää kavereitaan kylään. Kolmen lapsen kanssa siitä tulee kanssa hässäkkää ja meluakin, vaikka mitään riehumisleikkejä ei meillä sisällä saa harrastaa.



Yks juttu myös, että noin pienten, kun sulla on kamat helppo pitää järjestyksessä. Kolmella kouluikäsellä on sitä tavaraa ja urheilurompetta ja ties mitä niin paljon, että siitäkin tulee jotenkin "levotonta" ja vähemmän harmonista siitä olosta.



Jos harmonia ja rauhallisuus sulle arjessa tärkeää, niin suosittelen, että odotat kolmisen vuotta ja katsot, vieläkö sitten tuntuu, että lapsia mahtuis lisää.



Mulla hyvä ystävä, joka kroonisesti "hermoromahduksen" partaalla, koska hänelle kanssa harmonia, hiljaisuus jne. on tärkeitä. Teki vauvakuumeessaan kolme poikaa putkeen ja nyt kun pojat alakoululaisia ei meinaa kestää ollenkaan. Sanoo mulle usein, että ahdistavaa, kun koko ajan joutuu elämään ikään kuin oman luonteensa vastaisesti. Vaikka siis itse aiheutettu ja toivottu tilanne onkin. Eli kannattaa ihan rauhassa harkita ja antaa ajan kulua.

veljelläni 3 tyttöä 11-3v ja kamala mekkala koko ajan! Siellä huutaa kaikki; äiti ja lapset, en tiedä miten veljeni kestää. Siis ihan normaalit keskusteltkin käydään huutamalla, telkkari huutaa vaikkei sitä kukaan katso edes.

kaikille vastauksistanne! Varsinkin viesti 20 taisi sisältää vastauksen pohdintaani - meidän on selvästikin järkevää unohtaa vauvahaaveet ainakin toistaiseksi ja keskittyä nauttimaan rauhallisesta elämästä näiden kahden lapsen kanssa. :)



ap

kuinka paljon on melua. meillä oli aika rauhallista kun oli yksi rauhallinen poika. Toinen poika kun syntyi kaikki rauhallisuus ja harmonia hävisi ihan saman tien. Kuopus on vauvasta asti ollut sellanen että räjähtää ihan sekunnissa. Jos esim ei saanut maitoa sillä siunaaman hetkellä kun huomasi olevansa nälkäinen niin huusi pää punaisena ja kun eihän se heruminen alkanut heti ja sitten kun alkoi niin tuli liikaa eli huusi helposti toista tuntia syötön yhteydessä.



Nyt 2,5 vuotiaana pitää jatkuvaa älämölöä eikä pysy aloillaan yhtään JA rauhallisesta esikoisesta on veljensä seurassa kuoriutunut samanlainen kovaääninen riehuja. Eli Jos toinen lapsi olis ollut luonteeltaan kuin esikoinen niin ehkä olis rauhallista.