Lue keskustelun säännöt.
Elämä on pelkkää työtä. Kurkkua kuristaa kun ajattelen huomista työpäivää.
21.03.2010 |
Vielä puoli vuotta sitten maanataiaamut tuntuivat kivalta viikonlopun jälkeen. Tykkäsin töistäni, tykkäisin edelleen jos niitä ei olisi niin paljon. Pyyntöjä ja vaatimuksia tulee joka puolelta ja taas lätkäisiin yksi iso homma mikä pitää saada tehdyksi parissa viikossa. Kyse on kuulemma priorisoinnista. En vaan tiedä mitä töitä voin jättää tekemättä, että saan tuon uudenkin homman tehdyksi.
Tätä on nyt jatkunut muutaman kuukauden ja työpäivät venyvät 10-12 tuntisiksi aina kun vain pystyn tekemään pitkän päivän. Ruokatauolla hotkaisen eväät nopeasti, vessassa käyn äärimmäisessä hädässä ja työkavereiden kanssa en ehdi enää juttelemaan. Monesti olen lähtenyt töistä itku kurkussa.
Nytkin itkettää kun mietin tulevia viikkoja. Meillä on kolme pientä lasta ja vapaa-aikakin on työpainotteista kotona. Ruuanlaittoa, tiskausta, pyykkiä jne jne. Lapset ovat aina vailla jotain. En voi istahtaa sohvalle katsomaan vaikka mieliohjelmaani. Kaikki haluavat minulta jotain aina. Yö on omaa aikaani. En tiedä kauanko jaksan tätä, tuntuu, että pää hajoaa pian.
Töissäkin on jo vaikea keskittyä, pompin työstä toiseen ja päivän päätteeksi en olekaan mielestäni saanut paljoakaan aikaiseksi vaikka koko ajan teen töitä minkä ehdin. Ajatus ei kulje ja päätä särkee ja olen saanut jo muutaman kerran omituisia näköhäiriöitä.
Omaa oloani töissä pahentaa vieressä istuva työkaverini kenellä on aina aikaa jutella toisten kanssa tai surffailla netissä. Itse en ole aikohin ehtinyt lukea mitään töihin liittyviäkään uutisia tai juttuja. Niinpä olen aika pihalla kun niistä palavereissa keskustellaan.
Tuntuu, että työlläni ei ole mitään arvoakaan, eikä minulla:(.
Kommentit (19)
Siis ap:n henk koht talous.
Ehkä siellä on esimies, joka puristaa sitä työntekijää, jota voidaan puristaa. Sitä velkaisinta, tai sitä jolla suurin rahantarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sitten samantien häippäisee töihin ja vie lapset vieraalle hoitoon.
Ap on luultavasti taas näitä, jotka heivaavat lapset viimeistään 1-vuotiaana hoitoon, kun "se ökyomakotitalo pitää saada maksettua yms yms..".
Valitettavasti kun KAIKKEA ei voi yhtäaikaa saada ilman, että joku kärsii.
mun elämä oli samanlaista jossain vaiheessa. Sitten vaan lopetin ylitöiden tekemisen.
Maailma ei ole vielä romahtanut ja olen edelleen töissä.
Mutta suosittelen tietysti puhumaan esimiehen kanssa.Laita itselles paperille esim. just tehdyt työtunnit ja sitten ne työt, ja pyydä apua priorisointiin että et romahda.
sinina hölläisin nyt ennenkuin on liian myöhäistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun elämä oli samanlaista jossain vaiheessa. Sitten vaan lopetin ylitöiden tekemisen. Maailma ei ole vielä romahtanut ja olen edelleen töissä. Mutta suosittelen tietysti puhumaan esimiehen kanssa.Laita itselles paperille esim. just tehdyt työtunnit ja sitten ne työt, ja pyydä apua priorisointiin että et romahda.
Mietinkin, että pitäisi laittaa tunnit ylös. Meillä on kyllä kulunvalvonta, mutta se ei kuulemmma laske tunteja enää klo 18 jälkeen. Viimeisen kuukauden aikana ylitöitä on kertynyt n. 18 tuntia.
ap
jos sitten samantien häippäisee töihin ja vie lapset vieraalle hoitoon. Ap on luultavasti taas näitä, jotka heivaavat lapset viimeistään 1-vuotiaana hoitoon, kun "se ökyomakotitalo pitää saada maksettua yms yms..". Valitettavasti kun KAIKKEA ei voi yhtäaikaa saada ilman, että joku kärsii.
Mutta töissäpä ei ole aina ollut tälläistä. Organisaatiomuutoksen jälkeen töitä alkoi pikku hiljaa tulla lisää ja lisää. Tykkään kyllä työstä, se on ollut minulle henkireikä, mutta nyt se alkaa ottaa vallan minusta ja vie viimeisetkin mehut ja vielä pitäisi lapsillekin riitää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olen ollut sinun asemassasi ja tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Ja pahinta, että kun ihmiset luulevat tuollaiseen työrääkkiin joutuvat vain "uraohjuksen" niin voin todeta, että siihen joutuu/pääsee kyllä ihan rivitoimistotyöntekijäkin.
Itselläni oli tuttu tunne sunnutaiaamuisin, että kurkkua alkoi kuristaa ja ryhdyin tekemään listaa ma aamun töistä. Priorisoin siin oman vapaan sunnuntai aamuni pois priorisoidakseni työnantajani asioita! Hulluimmillaan näppäilin kommunikaattorin muistilappuihin minuuttiaikatauluja, kuinka kauan esim. tietyn raportin tekeminen saa kestää, että olen aikataulussa.
Jossain vaiheessa vain en enää jaksanut ja en muista mistä se kipinä lähti, mutta aloin pitää puoleni. Kirjoitin tiukasti ylös päivittäiset tekemiseni ja kerroin, että en voi jäädä tänään tekemään tätä enkä tätä, koska minulla on menoa. Ei se helppoa ollut, pomo oli kuin pikkulapsi jolta on viety tikkari kun en yhtäkkiä ollutkaan se säyseä työjuhta.
Rupea vain pala palalta pitämään puoliasi, sinun ei tarvitse edes perustella, miksi et jää ylitöihin, pelkkä ei riittää. Helppoa se ei ole ja siksi suosittelen pikkuhiljaa työn vähentämistä ja ein sanomista. Pian oletkin tilanteessa jossa kenellekään ei tule enää mieleenkään, että olisit aina valmiina kaikkeen.
Mitä olet pomollesi tilanteestasi sanonut? Vai etkö uskalla myöntää ettet pysty mahdottomaan työtaakkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. se vierustoverisi?
Neuvoisin sinua delegoimaan töitäsi muillekin, jos se vain on mahdollista.
Minulla on myös liikaa töitä ja niitä saisi tehdä viikonloput ja yötkin. Aina kun on mahdollista niin jaan töitäni myös muille. Yleensä he ottavat myös mielellään vastaankin näitä muita töitä.
Tuotahan se on, jos haluaa edetä pitkälle. Ja miehet pääasiassa lähtevät hommaan mukaan, mutta naiset jättävät "leikin kesken" kun saavat perhettä.
Mutta tilanteessasi auttaa vain se, että opettelet sanomaan "EI!" Kun joku yrittää nakittaa sinulle töitä, sanot ettei sinulla ole mahdollisuuksia sen tekemiseen ja hommalle täytyy löytyä joku muu tekijä. Puolensa pitämisestä ei saa potkuja, vaan inhimillisemmät työolot ja -ajat. Toisaalta, jotkut pomot närkästyvät töiden vähentämisestä, ja samalla tyssää etenemismahdollisuudet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää ehdottomasti tehdä loppu tosta kierteestä. Keskustele esimiehen kanssa asiasta. Tuo ei ole oikein sinua kohtaan, mutta et varmastikaan ole ainoa "kiltti nainen" joka tuohon tilanteeseen joutuu. Mulla on ollut elämässä vaihe, että puolen vuoden ajan ajoin aina töistä itkien kotiin, koska työmäärä oli vain niin hallitsematon. Onneksi se työ loppui, mutta sen jälkeen toivuttuani olen päättänyt että siihen tilanteseen en enää ajaudu. Tsemppiä sulle! Voisin muuten suositella sellaista kirjaa kuin "Joustava mieli" jossa on burn out asiaa ja sovellettavissa muuhunkin elämään. Vaikka nyt sulla ei tietenkään oo aikaa lukea mitään :(
Niin sitä kirjaa Joustava mieli suositellaan alkulauseessa kaikille, joiden elämä on muuttunut jatkuvaksi kmppailuksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun elämä oli samanlaista jossain vaiheessa. Sitten vaan lopetin ylitöiden tekemisen. Maailma ei ole vielä romahtanut ja olen edelleen töissä. Mutta suosittelen tietysti puhumaan esimiehen kanssa.Laita itselles paperille esim. just tehdyt työtunnit ja sitten ne työt, ja pyydä apua priorisointiin että et romahda.
Mietinkin, että pitäisi laittaa tunnit ylös. Meillä on kyllä kulunvalvonta, mutta se ei kuulemmma laske tunteja enää klo 18 jälkeen. Viimeisen kuukauden aikana ylitöitä on kertynyt n. 18 tuntia.
ap
Ensinnäkin, mun työ on sellaista aika vapaata asiantuntijatyötä, jossa voi aika hyvin tiettyyn rajaan päättää mitä "projekteja" ottaa. Tietysti tietyt asiakastyöt on tehtävä. ne on siis priorisoitu nyt. Lisäksi on yks mun "perusvastuualue" johon liittyvät tehtävät hoidan, mutta siinäkään en enää juuri mitään extraa tee. Lisäksi mahtuu sitten 1-2 "projektihommaa" hoidettavaksi.
Ei tämä helppoa ole ollut ja loppuun palaminen on ollut lähellä minullakin. Siksi tämä oli pakko tehdä, että yleensä selviydyn. Ongelma on siinä,e ttä "kerma" on nyt päältä pois ja työ on aika puuduttavaa rutiinien toistamista. Mutta palkka tulee edelleen "luovasta asiantuntijatyöstä" joten kai tätä vähän aikaa jaksaa ihan rahan takia.
Olen viikkopalavereissa vaan ilmoittanut, että "tätä en ehdi" tai "jos teen tämän niin tuo jää sitten tekemättä".
Meillä pomo on kyllä ymmärtäväinen ja "samassa veneessä", joten ymmärtää olla vaatimatta meiltä alaisilta sen enempää "tulosta".
Tuotahan se on, jos haluaa edetä pitkälle. Ja miehet pääasiassa lähtevät hommaan mukaan, mutta naiset jättävät "leikin kesken" kun saavat perhettä.
Naiset on juuri niitä kilttejä ja ylitunnollisia, jotka ei koskaan etene ja kuvittelevat ylitöitä tekemällä etenee. Se ei vaan mene niin, ne etenee, jotka onnistuu aina vaikuttamaan että homma on hanskassa ja enemmänkin pystyisi tekemään. Myöskään mikään uuden visiointi ei onnistu puolikuolleena. Johtaja osaa delegoida ja tehdä päätöksiä ja ne ominaisuudet naisilla ei yleensä ole vahvimpia.
usein kyse on siitä, että ei ole annettu resursseja tarpeeksi tai on aikataulutettu väärin. Jonkin aikaa voi tehdä noin, mutta pitemmän päälle ei toimi, olet pian stressilomalla tai hommat alkaa mennä muuten väärin ja vinoon. Esimiehen tehtävä on annostella hommia oikein.
Työni ei ole erityisen vaativaa, ts. en koe henkisiä haasteita liikaa vaikka niitäkin toki on. Olen kuitenkin ns. rivityöntekijä konttorissa ja kaikki sellainen epämääräinen "sälä" tulee minun tehtäväksi.
Yritin talviloman jälkeen ajatella, että nyt en stressaa ja pari viikkoa meni suht mukavasti, mutta nyt tuli taas pari uutta isoa tehtävää, joten samassa suossa taas. Minulla on paljon ns. päivittäisrutineeja, joten kaikki uudet ns. ylimääräiset työt kuormittavat liikaa.
Täytyykin lukea tuo kirja, kiitos vinkistä.
Ja tosiaan, tänään olin lapsen mukana harrastuksessa ja minulla oli siinä luppoaikaa ja laitoin kännykkäkalenteriin itselleni muistutuksia huomisaamuksi mitä pitää tehdä. Luin myös työsähköposteja, että kaikki ei jää huomiseksi. Tästä tavasta lienee syytä luopua vaikka paljon olen vähentänyt työmeilin avaamista iltaisin ja viikonloppuisin.
ap
Tuotahan se on, jos haluaa edetä pitkälle. Ja miehet pääasiassa lähtevät hommaan mukaan, mutta naiset jättävät "leikin kesken" kun saavat perhettä.
Naiset on juuri niitä kilttejä ja ylitunnollisia, jotka ei koskaan etene ja kuvittelevat ylitöitä tekemällä etenee. Se ei vaan mene niin, ne etenee, jotka onnistuu aina vaikuttamaan että homma on hanskassa ja enemmänkin pystyisi tekemään. Myöskään mikään uuden visiointi ei onnistu puolikuolleena. Johtaja osaa delegoida ja tehdä päätöksiä ja ne ominaisuudet naisilla ei yleensä ole vahvimpia.
niska limassa raatamalla. Kyllä minun ohi on jo ajan sitten menneet ihan muut tyypit, sekin kenellä on aikaa surffailla työpäivän aikana. Millekään uusille ideoille ei tosiaankaan ole aikaa kun ajatustyölle ei vaan ole aikaa päivän aikana. Mitään urakiitoa en edes kaipaa, inhimillistä työmäärää kylläkin.
ap
10-12h työpäivät ilman taukoja ovat järjettömiä ja tehottomia. Teetkö ylityöt vielä ilmaiseksi?
Käske pomosi ilmoittaa se priorisointijärjestys ja mitkä hommat jätetään tekemättä; älä aja itseäsi työuupumus sairaslomalle!