Pph keksi lapsellemme lempinimen ominpäin:(

ja kyllähän kaveritkin rupee sit lempinimiä keksimään.. ja et varmaan saa sitä unohtamaan jos laps itseään sillä kutsuu!

Pph näkee lastasi lähes yhtä paljon kuin sinä.Lempinimen keksiminen on mielestäni jo itsessään osoitus kiintymyksestä. Sitäpaitsi niitä voi olla monia, itse esim. kutsun siskontyttöäni varmaan parillakymmenellä eri väännöksellä. Ihan typerää nipotusta mielestäni.

ainakin lapsille tulee tosi usein lempinimiä, varsinkin jos on pitkä ja/tai hankala nimi. Ei niitä keksitä, niitä vain tulee.



Muuten en osaa tilannetta kommentoida.

jos ei nyt mitään "pilkkanimeä" keksinyt. Tämä on nyt vaan niitä asioita, joista vanhempien pitää hiukan ymmärtää hellittää kontrolliaan kun lapsi menee kodinulkopuoliseen hoitoon. Jos perusasiat ja turvallisuus ovat kunnossa, on lapsen edun mukaista olla nipottamatta pikkuasioista (pphkin on vain ihminen, ja valitettavasti hankalan vanhemman lapsi leimautuu helposti myös hankalaksi ilman omaa syytään...).

kyllä minäkin kaverin lapsia huutelen milloin milläkin nimellä ja lähinnä tykkäävät vaan kun kehittelen mitä hassumpia nimiä.

Onko hoidossa toista samannimistä? Ja komppaan edellistä, jos on hankala nimi, niin helposti tulee lempinimiä, esim. naapurin Jeminaa kaikki kutsuu Jempuksi, kun ei Jemina niin helposti suuhun taivu.

Tuttavani 3,5-vuotiaan pojan nimi on Eemeli.



Hän aloitti seurakunnan kerhossa ja siellä alkoi kuulla nimenään Emppu. Poika itkeskeli ettei ole Emppu, ja kun nimittely Emppu-nimellä jatkui ei lapsi halunut enää mennä kerhoon.



Ohjaajien mielestä kai lyhennys nimestä on Ok, mutta lapset ovat herkkiä, lapsi voi loukkantua kunomaa nimeä ei käytetäkään. Aikuisille siellä Emppu voi olla kiva kun sen ottivat käyttöön, lapselle se voi olla vieras nimi ja hän voi tuntea kuinka häneltä on otettu pois jotain tuttua, hänen omansa mitä on kuullut koko lapsuuden.



Vanhemmat eivät vieneet lasta lapsen kieltäytyessä menemästä.



Ei ole ihan sama kuinka lasten kanssa menetellään, lapset eivät ole tyhmiä.

Tuttavani 3,5-vuotiaan pojan nimi on Eemeli.

Hän aloitti seurakunnan kerhossa ja siellä alkoi kuulla nimenään Emppu. Poika itkeskeli ettei ole Emppu, ja kun nimittely Emppu-nimellä jatkui ei lapsi halunut enää mennä kerhoon.

Ohjaajien mielestä kai lyhennys nimestä on Ok, mutta lapset ovat herkkiä, lapsi voi loukkantua kunomaa nimeä ei käytetäkään. Aikuisille siellä Emppu voi olla kiva kun sen ottivat käyttöön, lapselle se voi olla vieras nimi ja hän voi tuntea kuinka häneltä on otettu pois jotain tuttua, hänen omansa mitä on kuullut koko lapsuuden.

Vanhemmat eivät vieneet lasta lapsen kieltäytyessä menemästä.

Ei ole ihan sama kuinka lasten kanssa menetellään, lapset eivät ole tyhmiä.

Mutta ap:n tapauksessa vanhempi kuulostaa olevan närkästynyt, ei siis lapsi itse...

että rakasta lasta hellitellään sanoin, siis myös lempinimin. Jos pph käyttää lapsestasi yhtä nimeä, niin ei se tarkoita, että teidän muiden pitää käyttää sitä samaa. Eikä edes sitä, että tämä kyseinen lempinimi kulkisi läpi koko elämän.



Minä olen lto ja hellittelen lapsia milloin milläkin nimityksellä. Minun käyttämänäni se viestii kaiken muun ohella välittämisestä ja läheisyydestä. Jos vanhempi sanoisi, ettei pitäisi kyseisestä nimestä, niin en käyttäisi sitä enää. Tosin juttelisin vanhemman kanssa omasta näkemyksestäni ja toivoisin saavani käyttää jotain muuta hellittelynimeä.

Haluaisin vaan että lapseni käyttönimenä pysyisi hänen oma kaunis nimensä, joka ei ole edes pitkä tai hankala. Enkä tahtoisi mitään hoitotädin keksimää nimikammotusta. Voin kai oikean nimen sanoakin, lapseni on Juulia ja hoitotäti sanoo Julliksi. En vaan tykkää että tyttäreni on Julli:( ap.

lähes sääntö eikä poikkeus

osaa kyseenalaistaa nimeä, puhuu kokoajan kotonakin itsestää Julli sitä ja Julli tätä. Ap.

"oli poika nimeltä Julli, ja silloli mahtava kul-kul-kultakello..."



Onhan tuo vähän höhlän kuuloinen lempinimi pienelle tytölle, mutta et kai voi kuin antaa asian olla,vähän nipottamisen maku muuten jää ja voi tosiaan olla että siitä tyttäresi eniten kärsisi viime kädessä.

Haluaisin vaan että lapseni käyttönimenä pysyisi hänen oma kaunis nimensä, joka ei ole edes pitkä tai hankala. Enkä tahtoisi mitään hoitotädin keksimää nimikammotusta. Voin kai oikean nimen sanoakin, lapseni on Juulia ja hoitotäti sanoo Julliksi. En vaan tykkää että tyttäreni on Julli:( ap.

että et tykkää tuosta nimestä. Kutsu kuitenkin sitkeästi lastasi hänen oikealla nimellään, kyllä hänkin sitten oppii sitä käyttämään, jos pph on ainoa, joka tuota nimeä käyttää. Ei kyllä kaunis lempinimi tytölle, eikä kyllä pojallekaan.

Meidän tyttäremme kutsui pienenä itseään "Emiksi" (oikeasti Emilia) ja monesti pienenä kaikki läheiset aikuiset kutsuivat lasta myös "Emi" -nimellä. Jäi pois aika nopeasti kun lapsi oppi sanomaan koko nimensä. Tosin kouluun mennessä oli jo uusi lemppari: "Emmi" :)

sukulaiset ja hoitajat kutsuvat heitä oikeilla nimillä. En ymmärrä että kun nimi annetaan ja sitten ruvetaan kutsumaan lempinimillä (myös vanhemmat). Kyllä he sitten kouluiässä niitä lempinimiä saavat.



Sanot vain tiukasti että sinun tyttäresi nimi on se ja se ja että haluat että häntä myös kutsutaan sillä nimellä.

sovi lasten vanhempien kanssa sopiiko heille hellittelysi nimillä.



Muistakin asioista keskustellaan, tehdäänkö niin tai näin, miksei myös siitä kun aikuinen haluaa puhutella lasta lempinimellä. Monesti lapsella onkin joku lempinimi tullessaan päivähoitoon.

halusivat antaa tytölle kauniin ja kansainvälisen nimen. Tytöstä tuli Iris. Kutsumanimi? Iikku...

Ei kukaan puhu Iriksestä, tyttö on Iikku.

vaikka ennen nimen kertomista ajattelinkin, että ompa nipoa.



Mutta Julli on kyllä aivan kamalan järkyttävä nimi. Itse tulisin todella surulliseksi tilanteessasi :(

niin, Julli on kyllä minun korvaani aikaa kaamea "lempinimi" :(