Oikeesti olis kannatanu tehdä lapset vuoden ikäerolla!!!!!

vailla yhtään kokonaan nukuttua yötä vuosiin.

Kaverin lapsilla on ikäeroa 9kk 3vkoa. Raskasta oli.

ja nyt meillä on aikalailla helpompaa, kuin kavereilla, joilla lapset esim. 4 ja 1v. Leikit osuu yksiin ja aina on kotona kaveri.



Myönnettäköön, että ekat vuodet oli TOSI raskaita.

vaikka myöhemmin olisi varmaan hauskempaa. Omat lapset melkein kolmen vuoden ikäerolla ja hyvä niin.

ja jos mulla ei ois lapsia ennestään, täytyy kyllä sanoa et olisin tullut hulluks jo aikoja sitten :)



Nyt mä voin kokemuksen syvällä rintaäänellä vakuutella itselleni, että kahden vuoden päästä on jo paljon helpompaa :)

kun sisarus syntyi.



Isompi ei vielä kävellyt, oli tuteja ja tuttipulloja, vastasyntyneellekin lypsin maidon matalien nännien takia, vauva ei saanut otetta ja painava rinta luiskahti pois....



Oli vaippapyykkkiä, ei kertakäyttövaippoja, asuimme kolmannessa kerroksessa ilman hissiä...



Kaikki nämä perheeseen ja lapsiin liittyvät asiat ja työt olin halunut, en pelännyt lapsia suunnitellessani etten jaksaisi, niinkin voi käydä tietysti, vaikka ensin luule jaksavansa.



Kun esikoinen oli 4-vuotias ja keskimmäinen 3v, syntyi kolmas lapsi ja ihan toivottuna. Ei uskonnollisista syistä, mutta "lapsihulluna" halusin ison perheen.



Pitkään on jatkunut lasten hoito ja huolehtiminen, kun ensimmäisestä viimeisen kuudennen opiskelijaikään asti on kulunut 35 vuotta eikä enää ole kouluun laitettavia eikä muuten hoidettavia.



35 vuoteen mahtuu "vaikka ja mitä" mutta toisalta on ollut ihanaa aikaa, raskasta välillä lasten sairastellessa ja välillä työssä käyvänä äitinä, opiskellutkin olen hoitovapailla kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa, mutta selvitty on.



Vielä tässä ehtii lastenlapsia hoidella silloin tällöin, useampia jo heitäkin, muutaman lapsen ollessa perheellisiä...

En edes muista, että ekat vuodet olis ollut pahoja. Vauva nukkui monet päiväunet ja esikoinenkin vielä kahdet. Ja nyt 3 ja 2 vee lapsista on jo seuraa toisilleen. Molemmat nukkuu yönsä ja silloin tällöin vielä päiväunetkin. Kyllä niillä on rankempaa, joilla 2-3 vuoden ikäero - luulisin;)

ja osittain olen edelleen - jos on samansorttinen vauva kuin mitä meidän esikoinen, en usko, että olisin jaksanutkaan yhtään millään kahta vauvaa. Lähellä oli, etten jaksanut yhtäkään. No, ei meillä ole kuopuksenkaan kanssa ihan helpoimmasta päästä päästy, mutta on tässä tullut mietittyä, että olisi se kolmas kannattanut tehdä tähän samaan syssyyn, jos sen olisi aikonut tehdä. Ei niinkään siksi, että olisi kivaa hoitaa kahta vauvaa yhtä aikaa, vaan siksi, että vauvaiästä pääsisi mahdollisimman nopeasti kertarysäyksellä eroon. Meillä on nytkin valvottu viimeiset viisi vuotta joka ainoa yö (esikoisen ansiosta), ei yhtään kokonaista nukuttua yötä, joten ei tässä nyt enää mikään vuosi tai edes pari lisää katkonaisia öitä painaisi. Vauvat saattaisi oppia kuiviksi suht samaan aikaan, tai vaikkei oppisi, tuntuisi vaan helpotukselta, kun toinen ei enää tarvitsekaan vaippoja, vaikka toisella vaipatus vielä jatkuu. Vauvanruokien tekeminen ei ole niin haastavaa, etteikö sitä tekisi vielä jonkin aikaa lisää, parin kuukauden ruuathan tekisi yhdellä istumalla pakkaseen jo valmiiksi. Vauvavuosi on yhtä sumua kuitenkin, aivot on hormonien pehmentämät, yöt katkonaiset ja joka paikka on täynnä puklua, kakkaa ja pissavaippaa, joten sama kait tuo olisi, kestäisikö se vuoden vai pari samaan syssyyn, olisi ohi ainakin sitten. Huom, tämä pätee mun mielestäni vain näihin suht keskivertovauvoihin, jotka joskus oppivat nukkumaan kokonaisia yöunia eivätkä itke kaikkea hereilläoloaikaansa.



Mulla siis lapset on 3,5 vuoden ikäerolla, ja esikoinen oli juuri tuollainen tapaus, joka ei nukkunut ja itki koko ajan hereillä ollessaan, ja tätä jatkui koko ensimmäinen vuosi. Nyt hän on 4-vuotias, eikä nuku edelleenkään kokonaisia öitä, ja on edelleen herkästi tulistuvaa sorttia, itkut vaan ovat muuttuneet uhmaamiseksi ja raivoamiseksi. Kuopus on 10-kuinen, pääsääntöisesti on nukkunut suht hyvin yönsä ja nauraa enemmän kuin itkee - tämmöisiä sitä voisi tehdä ihan hyvin vaikka kolme tai neljä putkeen, hyvinhän tässä on nämä melkein viisi vuotta ilman yöunia pärjätty ;) Hyvin siis voisin, tai enemmänkin olisin voinut, tehdä kolmannen lapsen vielä tähän samaan vauva-aikaan, mutta mieheni ei halunnut. Minä taas en halua ensin eroon tästä yösirkuksesta ja vaippasirkuksesta ja imetyksestä ja puklailusta ja muusta vauva-aikaan kuuluvasta vain palatakseni parin vuoden päästä takaisin tähän.

Meno on kyllä aika hurjaa välillä, mutta ihan hyvin tämä menee. Kyllä meillä nukutaankin, ei tosin kokonaisia öitä sitten esikoisen syntymän, mutta nukutaan kuitenkin.



Olen asennoitunut niin, että pyöritän elämää nöiden lasten kanssa ja kodinhoitoa teen miten ehdin. En siis keskity siivoamiseen yms. vaan lastenhoitoon. Siivotaan kun ehditään miehen kanssa tai silloin kun toinen ainakin voi katsoa lasten perään. Kahden pienen kanssa siitä ei nimittäin tule mitään yksin.



Pieni tämä aika elämästä on ja yhteiset leikit lasten välillä vahvistuvat koko ajan. Oikeastaan haluaisin vielä seuraavan tähän putkeen:))

nimittäin kuopus on ollut vauvasta asti superhyvä nukkuja ja esikoinen aika rauhallinen tapaus. nyt ovat jo 5- ja 6-vuotiaat ja todella läheiset toisilleen, leikkivät paljon yhdessä.



Toki sitä vaippojen vaihtorumbaa, pukemista jne. kesti mutta loppujen lopuksi ei ollut ollenkaan niin "rankkaa" kun monet etukäteen varottelivat. Minulla on kyllä osallistuva mies, ja lasten ollessa pieniä omat harrastuksemme jäivät joksikin aikaa sivuun.

Lapset 1 kk, 1 v, 4 v ja 5 v.

Ja koskaan ei ole ollut unettomia öitä!



Kestovaippailua koitan opetella jos vaikka säästyisi pari euroa. Ja parin kuukauden kuluttua saa toisiksi nuorin juosta ilman vaippoja!

rauhallisia temperamentiltaan jo vauvasta, nukkuvat hyvin jne. (meilä myös tällaiset "helpot" rauhalliset lapset - eron huomaa selvästi kun vertaa esim. kaverin supertemperamenttiseen kaksikkoon). Joskus yksikin koliikkihuutaja-moniallergikko saattaa ajaa vanhempansa hermoromahduksen partaalle. Etukäteen ei voi tietää.

Meille siunaantu ekaksi kaksoset ja tämä on mun mielestä melkeen sama kun sais lapset vuoden ikä erolla. Kädet täynnä hommia, kitisivät vuorotellen. Jotenkin jäi se kehityksen seuraaminen ja ilo siitä kokonaan huomiotta kun oli niin poikki koko ajan. Ei sillä etten olisi ollut/ole iloinen kaksosistani, mutta vauva-taapero ajasta ei oikein ehtinyt nauttia.



Nyt kaksoset 5,5v ja nuorin täyttää 1v. Nyt olen nauttinut vauva ajasta ihan erilailla kuin vanhempien kanssa. Molemmille on aikaa, isommat osaa olla ja tehdä itekin ja vauvaa ehtii rauhassa paapoa. :) Kaikki kehitys askeleetkin ehtii huomaamaan, jokellukset ja ensimmäiset tavut.

kuin lapset vaikkapa 1,5 v. ikäerolla.

Hyvä ratkaisu oli.

En väittänyt että olisi sama asia. Pointti oli se että on kaksi pientä lasta samaan aikaan. 1,5v.kin on mielestäni vielä pieni.

harva nyt esimerkiksi imettää enää 1,5-vuotiasta.. Minulla on lapset vajaan 1,5 vuoden ikäerolla, eikä arkemme ole ollut yhtään samanlaista kuin lähipiirin kaksosperheissä.

Sori ihan vitusti et vastasin tähän ketjuun omasta näkökulmastani. Komppaan sitten sua, sun mielipide on sitten varmaan oikea.

jos saavat. Kaikki kun ei heti ekasta panosta raskaaksi tule. Eikä vuoden ikäistä enää tarvitse imettää ja kuivaksi opettaminenkin on ihan vanhemmista kiinni. Ei kaikki yksi vuotiaat enää vaippapöksyjä ole.

Jotkut ei vaan tule raskaaksi parin kuukauden kuluttua synnytyksestä.