Minkä ikäisenä puheterapiaan?

Meidän 4v pojalla on samantapaisia kuin teillä. Diftongit tosin sujuvat, mutta k muuttuu t:ksi etuvokaalien edellä (eli kakka-kakka mutta pukki-putti). Suurin ongelma on että v on aina p, eli vain vähän - pain pähän. R ei tule, s onnistuu.



Puheterapeutti ei korjaa (ainakaan meillä) sellasia, jotka joskus osaa, eli ei ole välittänyt tuosta k:n vaihtelusta. R ei myöskään ole vielä harjoiteltu lainkaan (käyty nyt 4 kertaa) vaan ollaan keskitytty tuohon v:hen.



Joka kerta puheterpeutti sanoo, että kun on vielä niin nuori ja ei vielä ole kiirettä ja ei vielä tarvitsekaan osata. Eli en tosiaan usko että 3-vuotiaana misäänpäin pääsee puheterapiaan, vaan yleisin taitaa olla 5-vuotiaana.



Tytär on nyt ekalla ja hänen luokaltaan ainakin 3 on puheterapiassa koulussa R:ää ja/tai S:ää oppimassa. Eli kiirettä teillä ei todellakaan vielä ole.

alle kolmevuotiaatkin. Minullakin molemmat kävivät.

Viisivuotisneuvolassa meille on annettu lähetteet puheterapiaan. Eli ajatus on ennen kouluikää korjata mahdolliset virheet.



Eipä siis ole kolmivuotiaan kanssa mitään kiirettä.

Jos ongelmia on esimerkiksi suulihaksissa, siihen saa jumppaohjeet. Samaten fysiologiset syyt voidaan sulkea pois.

Eli en tosiaan usko että 3-vuotiaana misäänpäin pääsee puheterapiaan, vaan yleisin taitaa olla 5-vuotiaana.

Tytär on nyt ekalla ja hänen luokaltaan ainakin 3 on puheterapiassa koulussa R:ää ja/tai S:ää oppimassa. Eli kiirettä teillä ei todellakaan vielä ole.

- riippunee siitä, missä äänteissä/asiassa puhevaikeus on.

Me kävimme puheterapeutin arviossa 3-vuotiaana (lähete saatiin 3-v-neuvolasta), ja kun oli selviä kielen motorisia vaikeuksia, josta aiheutui vaikeuksia useissa äänteissä + yleisesti ottaen varsin epäselvä puhe (=ei muuta "vikaa" eli oli runsas sanavarasto, puhui runsaasti mutta epäselvästi jne), niin aloitettiin puheterapia n. 3½-vuotiaana.

- meillä siis ongelmat mm L-kirjaimessa; R:n ääntämisestä terapeutti sanoi viimeksi ettei ole kiirettä (lapsi nyt 5 v).

epäselvän artikulaation takia. Terapia oli lähinnä suun j akilen lihaksiston harjoituksia. Auttoi nopsaan (toki liimakorva varmaan vaikutti asiaan, putkituksen jälkeen kehitys oli huimaa)

Unohdin mainita, että lapsellani oli paha korvatulehduskierre, joka alkoi n. 7kk ikäisenä - ja n. 1.5v saakka, jolloin hänelle tehtiin leikkaus korviin.

Kaksivuotiaaksi saakka tyyppi oli lähes mykkä; ei sanonut kun 3 sanaa, eikä myöskään vauvana pitänyt oikein mitään ääntä; huudahdellut, päristellyt tms.



Nyt jos kysyn, että sanoitko siis "putti" vai "pukki" - niin hän ehdottomasti valitsee niistä toisen - eli kuulee ja ymmärtää kyllä äänne eron - ja joskus myöskin selvästi nolostelee sitä, ettei osaa puhua selvemmin.



Kiitos vastauksistanne:)

Se meinaan auttaisi tuollaisessa.

Meilläpäin ainakin jonot ovat pitkiä. Ette jonon kärkeen todellakaan pääse.

saa 6-vuotisneuvolassa. Meillä lapselta puuttui R-kirjain sekä S-oli sellainen suhu-ässä ja noin neljävuotiaasta vonkasin lähetettä. Mutta vasta 6-vuotisneuvolasta sen saimme.

Helsingissä. Omasta aktiivisuudesta kiinni, veikkaisin.

Me ollaan käyty puheterapeutilla yhden lapsen kanssa kun tämä täytti 3.



Nykysin on reipas (on ollut aina kylläkin sitä) 5- vuotias ja peheterapeutilla ollaan käyty kerran vuodessa!



Ollaan saatu hyviä neuvoja mitä sanoja kannattaa tankata, isompana kielen asentoa opetettu jne.



Miehellä on keskivaikea lukihäiriö, joka oli neuvolan lähetteessäkin. R ja S saa olla vielä vuosia hukassa, puheterapeuttimme mukaan asia on pahempi jos molemmat puuttuu ja lisänä on muutakin.

Meillä pojalla puuttuu osin molemmat kirjaimet S ja R; joskin oppii kyllä vaikka tutun nimen; Juuso.



Sitten meillä on lapsella vaikeaa mm. sanoa maTka.



Ehdottomasti kannattaa pyytää lähetettä puheterapiaan!

Kyllähän se niin menee, että 3- vuotiaana aloitettu apu on tehokkaampaa kuin hetkeä ennen eskaria.

Meillä poika menee eskariin ja varmasti ollaan hyödytty.



Ketjussa joku sanoi että tarha olisi avainsana, mutta minä lisään tarhan siihen puheterapeutin lisäksi: kun tarhassa tietävät mitä puheterapeutti suosittelee, he voivat auttaa paljon.

Näin myös meidän kohdalla!

Jos lapsi ottaa itseensä kun vieraat ei ymmärrä puhetta, niin ei se tarha välttämättä ole hyvä ratkasu.

Kotonahan on se puoli että vanhemmat/sisarukset ymmärtää heikkoakin puhetta, joka saattaa aiheuttaa sen että pääsee liian helpolla -tosin jos lapsi on arka niin saattaa olla huono jos lapsi kokee yksinäisyyttä ja sitä kautta ties mitä vääryyttä mielessään?



Mitenkään jonojen kärki ei tartte päästä, mutta tarkastus puheterapiassa saattaa olla järkevää, ennenkö täyttää 4. Ja lapsi ehtii ajoissa saamaan harjotuksia.

Helsingissä lähetteen puheterapiaan saa 6-vuotisneuvolassa.

ja 5-vuotisneuvolasta on saatu puheterapialähete kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla lääkärin aloitteesta (oltiin ajateltu asiaa itsekin muttei edes ehditty ottaa puheeksi), toisella kertaa omasta pyynnöstä.

Ensimmäisellä kerralla kyse oli laajemmasta ongelmasta, toisella kerralla äännevirheistä.

jossa liimakorva oli hidastanut puheentuloa. Siihen auttaa muiden lasten ja vieraiden aikuisten seura tehokkaasti - ilman sen kummempia puheterapeutin ohjeita.

että onko se lapsi valmis puheterapeutin kanssa tehtävään yhteistyöhön. Monet 3-vuotiaat eivät ole.

mutta esimerkiksi suulihasjumppa ei sitä vaadikaan. Tilanteen voi käydä läpi vanhemman kanssa, joka saa sitten ohjeet.