Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies-ex voi kohdella lapsiaan miten sattuu
08.03.2010 |
ja sos.huolto ei siihen puutu vaikka lapsetkin itse osaavat kertoa, että isä läimäyttelee ja isän nykyinen haukkuu ja toivoo, etteivät lapset enää tulisi heille.
Isä ei silti suostu äidin yksinhuoltajuuteen, kumoaa lasten väitteet sos.huollossa, kumoaa äidin itkut ja väitteet sos.huollossa.
Miten voi olla mahdollista, että sosiaalihuolto uskoo mitä isä väittää, eikä edes lasten sanomisilla ole mitään vaikutusta?
Jos en lapsiani vie tapaamisiin, minua kyllä uhkaillaan toimenpiteillä ja isä nostaa siitä hirveän äläkän. Ei auta, vaikka lapset sos.huollon nähden menisivät itkien isänsä autoon, koettu on sekin.
Olen aivan rikki tämän asian kanssa ja paikkaan lasten mielipahaa jokaisen isä-tapaamisen jälkeen. Isän kiusanteko on täydellisen onnistunutta, kiitos sosiaalihuollon.
Kommentit (7)
ja yksinhuoltajuuteen vielä että edes muu asioiden hoito helpottuisi kun ei tarvitsisi isän kanssa asioida kaikista asiosita. Nythän se tekee kiusaa jokaisen mahdollisen asian kanssa, kun en voi lasten asioista päättää yksin. Hänen uusi kumppaninsa puuttuu myös asioihin.
He estivät mm. minun muuttoaikeet toiselle paikkakunnalle työn perässä. Olisin samalla saanut edes pienen eromatkan tähän kaikkeen ja voinut ehkä aloittaa uutta elämää.
En pysty esimerkiksi lähteä ulkomaille rantalomalle lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli exäsi nauttii kiusaamisestasi ja tulee jatkamaan sitä niin kauan kuin näkee, että se saa sinut pois tolaltaan. Jos sinua ei usko sossut eivätkä muutkaan niin mitä muita vaihtoehtoja sinulla on kuin kovettaa itsesi ainakin viranomaisten ja exän edessä. Jos jatkat hysteerisyyttä niin asiat vain jatkuvat samalla tavalla.
niin luultavasti parhaiten auttaa se, että olet menossa ne viikonloput kun lapset ovat isällä. Kiusatakseen sinua, hän kieltäytyy hakemasta lapsia, ettet pääse mihinkään. Voisiko toimia?
En minä sitä isälle näytä. Lapsien kanssa puin asiaa. Olen sos.hoitajille kyllä itkenytkin, mutta en isän läsnäollessa.
Ainoan kerran olen itkuun purskahtanut, kun lapseni menivät itkien isänsä autoon ja huusivat minua. Kyllä pitää olla kova äiti, jos ei siinä kohtaa itke, enkä hapeä itseäni kyllä ollenkaan.
Hirvittää, mitä tämä kaikki tekee lapsilleni. Mitä he tekevät aikuisena, kun lapsuudesta on vain jäänyt oppi, ettei heitä uskota.
Oli helpompaa näytellä tekopirteää ja yrittää heidä mielipahaansa rauhoittaa, kun olivat pienempiä.
Nyt kun ovat yli 11 ja 13, kysyvät minulta kyynelsilmin, miksi sinä äiti laitat heidät isän luo, kun se lyö ja se nainen haukkuu. He ymmärtävät asioita jo aika paljon, eikä mun näyttelemiset tai lohdutukset enää mene läpi. He eivät voi käsittää, miksi sos.huollossa heidän kertomuksia arjesta isänsä luona ei uskota. Lyömisestä ei ikinä ole jäänyt fyysisiä merkkejä, jotka olisi suoraan voinut yhdistää lyömiseen.
Pelkään, että tuo kaikki kääntyy vihaksi minua kohti. Minua, joka olen ainoa aikuinen ihminen, joka heitä uskoo! Ja se viha olisi suunnattu minuun, kun et äiti tee mitään ja pakotat meidät menemään.
Voitteko käsittää, miltä se tuntuu?
En ole hysteerinen. Olen umpikujassa oleva ihminen, äiti, joka on huolissaan ja jolta on keinot viety.
Isä on varmaankin narsisti, olen sen verran huomannut yhteneväisyyksiä heidän nettisivuillaan olleesta tiedotteesta. Mutta mitä se auttaa?
että isi lyö, ehdotan että teet rikosilmoituksen. Lasten pahoinpitely on rikos. Sinulla ei ole velvollisuutta antaa lapsia tapaamisiin näiden fyysisen turvallisuuden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei huoltomuodolla ole tekemistä tapaamisten kanssa, ne jatkuisivat kyllä sopimuksen mukaisesti vaikka sinulla olisikin yksinhuoltajuus.
Ensinäkin sinun tulee nyt kovettaa itsesi - ei itkua tms isän tai sosiaalihuollon nähden, ilmeisesti isä nauttii, että saa sinut sekaisin?
Et myöskään anna kovin selkeää ja tasapainoista kuvaa sosiaaliviranomaisille jos itket, vaadit yksinhuoltajuutta, kerrot tapahtumista isän luona jne.
Se, että lapset menevät itkien isän autoon ei välttämättä kerro kuin siitä, että lapset on manipuloitu isää vastaan - nyt en tarkoita sinua, mutta sinällään tuolla ei ole kauheasti todistusarvoa, se itku kun voi johtua monesta asiasta (äidin puheista, lapset haluavat miellyttää äitiä jne tai sitten isän käytöksestä).
Eli rauhoitu, älä anna itsestäsi enää hysteeristä kuvaa, älä provosoidu. Kun rauhoitut voi hyvinkin olla, että tapaamiset harvenevat, koska isä ei saa enää haluamaansa vaikutusta.
näytellä lapsilleni, etten heidän tuskaansa jaa, kun he tulevat kaulaani ja itkevät minulle.
Miten tämä voi kaatua minun huonouteen, jos näytän tunteeni?
Tästä on oltu jo kahteen otteeseen oikeudessa ja kaikki kaatuu isän puheisiin aina. Kaikki uskovat häntä. Minä lähdin liitosta väkivallan takia, mutta millä minä sen todistan? Luulin, että hän jättää meidät rauhaan kun saa uuden perheen.
En ole lapsia manipuloinut enkä ole heitä pelotellut. Nyt kun ovat isompia, ovat itse tilanteessa, ettei heidän sanaansa usko kukaan muu kuin oma äiti. Isänsä syyttää valehtelijaksi, isän uusi syyttää valehtelijaksi, ulkopuoliset eivät suoraan syytä, mutta jättävät asiat sikseen. Mitä se kertoo lapsille oikeudesta?
Jos tuo isä kohdistaisikin vain minuun tämän, pystisin näyttelemään vaikka oman mielenterveyteni uhalla siihen saakka että ovat aikuisia ja voivat päättää etteivät mene isälleen enää.