Uskotko sinä, että diabetes voidaan pian parantaa kantasolujen avulla?
Miksi uskot niinkuin uskot?
Minä elän siinä toivossa, että diabeetikon haiman saarekesolut saadaan lähitulevaisuudessa uudistettua kantasolujen avulla. Toivon sitä miltei enemmän kuin mitään muuta.
terveisin pienen diabeetikon äiti
Kommentit (14)
mutta uskon, että keksitään joku pilleri joka estää elinmuutoksien tulemisen.
jos sairauksia pystytään parantamaan. Eikö niitä kantasoluja ole jokaisessa ihmisessä.
mutta uskon, että keksitään joku pilleri joka estää elinmuutoksien tulemisen.
ykköstyyppi tulee usein hyvin yllättäen.
Itse uskon että kyllä siihen vielä kehitetään parannuskeino. Joskus sitä miettii, että miten sitä itse olisi selvinnyt kaikesta mitä sisko on joutunut diabeteksensä takia kokemaan lapsena ja nuorena, ja toivoo ettei se pirulainen vielä hankaloittaisi kovasti mm. lastensaantia.
ihan mistä vaan, jos vakava sairaus niillä paranee
eettistä puolta vain mietin
että aborttimassa menee poltettavaksi, kuin esim. parkinsonia sairastavat saisivat tästä tehtyä lääkettä.
Mutta kantasoluja ei tehdä siitä, vaan jokaisessa meissä on kantasoluja.
se on vain verinen klöntti jota ei äiti halua haudata, niin eikö ole hyvä jos siitä on hyötyä vakavasti sairaille? Vai onko jotenkin ylevämpää, että se klöntti hävitetään ehjänä muiden ihmisruumiin jätteiden mukana?
Tuosta kantasolujutusta puhuttiin jo 15 vuotta sitten kun sairastuin itse ykköstyypin diabetekseen.. eikä vielä oo käytössä. Ehkä 50 vuoden päästä toivona seuraaville sukupolville..
-Diabeetikko-
Miksi ei näihin tutkimuksiin järjestetä kunnolla rahoitusta, jotta tutkijoilla olisi riittävästi resursseja ja moitvaatiota? Pitääkö meidän diabeetikkojen läheisten lähteä hommaamaan rahoitusta? Miksi ei esim. järjestetä hyväntekeväisyyskonsertteja asian hyväkia tai jotain muuta sellaista. Keksikää ihmeessä jotain!
Minä uskon, ettö lopulta tajutaan ruokavalion vaikutus sen syntyyn....
Mulle ei ainakaan aukea? Ystävän lapsella täysimetetty lapsi sairastui 4-vuotiaana, lapsen päiväkodin hoitajalla samoin ykköstyyppi ja tyttärellään myös...
Neljä vuotta sitten mieheni sai 33-vuotiaana tietää sairastavansa. Oli oireillut jo pari vuotta, minulle ei mitään puhunut oireistaan. Työterveyshuollossakaan eivät huomioineet miehen valituksia huonosta olosta ja laihtumisesta..tärisi usein, oli näköhäiröitä ja kun oli ottanut syötävää, olo parani. Todella hoikka, BMI 19. Mitään ei siis mulle puhunut oireistaan, sattuman kautta selvisi kohonneet verensokeriarvot ja tutkimuksiin...lääkäri teki diagnoosin II-tyypin diagnoosista, ja väärinhän se meni..tabelettilääkitys vain pahensi sairautta, kunnes vietiin melkein koomassa sairaalaan. Haima oli lopettanut insuliinin tuotannon täysin ja mies oli viikon todella kipea: verensokeri oli 20-30 kokoajan ja terveyskeskuksesta sanottiin, että kyllä se siitä (!) Lopulta meni työterveyshuoltoon (yksityinen tta) ja lääkäri passitti heti sairaalaan! Ei saanut edes kotona käydä. Oli laihtunut jo alipainoiseksi.
Diagnoosi oli, että harvinainen, aikuisena puhjennut ja hitaasti syntynyt I-tyyppi.
Äitinsä ei voinut imettää, kellään suvussa ei ollut mitään koskaan ollut. Sisko täysin terve, häntäkään ei ollut imetetty. Sairastelivat normaalit lastentaudit, vähän karkkia ym. prosessoitua ruokaa lapsena.
syntyyn vaikuttaa ruokavalio, niin kertomalla miten se vaikuttaa saa takuulla Nobelin palkinnon...
kai tutkitaan kovastikin. Suolen läpäisseet proteiinit (esim maidon ja viljan) sitten häiritsevät immuunipuolustusta ja kun hainan ja suoliston valkosolut ovat yhteiset niin siinähän se haima sitten menee.
Näin minä 1-diabeetikko tutkimuksista olen ymmärtänyt. Itse en syötä tai ole syöttänyt lapselleni lehmänmaitoa tai maitotuotteita enkä muuta kotimaista viljaa kuin keliaakikkojen kauraa, joka on puhdasta muista viljoista.
Kalliiksi tuli, kun erikoiskorvike ostettiin omilla rahoilla, mutta jos lapsi sairastuu, niin haluan voida s anoa, että kaiken olen tehnyt minkä olen voinut estääkseni sen.
syntyyn vaikuttaa ruokavalio, niin kertomalla miten se vaikuttaa saa takuulla Nobelin palkinnon...
Saisinkohan tuosta jo Nobelin? :)
eettistä puolta vain mietin