Oliko teillä riitaisa vai asiallinen avioero?

Jos pysyt tyynen rauhallisena etkä hermostu mieheesi teki hän mitä tahansa, on ehkä helpompaa. Ajattele, että mies vaan kipuilee eroa riitelemällä, mikä on täysin ymmärrettävä teidän tilanteessa, jos kerran mies ei halua erota.

minä en halunnut erota ja miehen lähtiessään antamat lupaukset ei yksikään pitänyt, ei auttanut kuin riidellä.

Helpointa eroaminen on silloin, kun ei ole yhteisiä lapsia eikä omaisuuttakaan. Meillä oli niin ja silti ero oli aivan kaameaa riitelyä. Mies ei suostunut uskomaan että oikeasti haluan erota. Mä menin päivän kerrallaan ja jaksoin uskoa, että jonain päivänä helpottaa. Erosin loppusyksystä (eräänä vuonna) ja uskoin, että kesällä olen paremmassa kunnossa. Niin kävikin. Yleisesti ottaen, mitä olen kavereissanikin havainnut, eka vuosi on aina se vaikein ja sitten toipuminen alkaa kunnolla. Sama vuosi menee kai kaikkeen surutyöhön.

Oltiin onneksi lapsettomia. Omaisuus jaettiin yhteisymmärryksessä; asuntoakin myytiin yhdessä ja riideltiin sitten keskenämme sulassa sovussa ostajien kanssa, kun vaativat perusteetonta hinnanalennusta.



Liitto oli muuttunut täysin intohimottomaksi kaverisuhteeksi ja sen purkaminenkin sujui ilman suuria tunteenpurkauksia. Oli tietysti surullista, ja kumpikin itkeskeltiin, mutta mitään isoja riitoja ei ollut.

Helpointa eroaminen on silloin, kun ei ole yhteisiä lapsia eikä omaisuuttakaan. Meillä oli niin ja silti ero oli aivan kaameaa riitelyä. Mies ei suostunut uskomaan että oikeasti haluan erota. Mä menin päivän kerrallaan ja jaksoin uskoa, että jonain päivänä helpottaa. Erosin loppusyksystä (eräänä vuonna) ja uskoin, että kesällä olen paremmassa kunnossa. Niin kävikin. Yleisesti ottaen, mitä olen kavereissanikin havainnut, eka vuosi on aina se vaikein ja sitten toipuminen alkaa kunnolla. Sama vuosi menee kai kaikkeen surutyöhön.

erot ovat jo niin rutiinia, että niistä voi sanoa jo jonkun nyrkkisäännön...