Miten psykoterapiassa kehittyy? Kertokaa sen kokeneet.

minulla on kognitiivinen terpia, onko sinulla psykodynaaminen? Jospa terapeutti ei saa sinussa liikkeelle lukkoja, joita koko homman olisi tarkoitus avata.

minulla on psykodynaaminen, ja joka kerta saan jotain uutta pureksittavaa myös, ja jotain lukkoja avautuu täälläkin. Vaikka en olisi valmistautunut mitenkään, on aina jotain mistä aloittaa ja jotenkin olen kehittynyt niin paljon, että voin lopettaa lääkitykset ja vain käydä terapiassa.

Käyn vain kaksi kertaa kuussa sitä paitsi.

En tullut hullua hurskaammaksi (sananmukaisesti). Terapeuttia ei voinut vaihtaa. Voin puhua täällä kotona yksin aivan samoja asioita ja seinät vastaavat ja kommentoivat tasan yhtä paljon kuin terapeuttikin.

väärä terapeutti. Mä olen käynyt kolme vuotta kognitiivisessa psykoterapiassa, eikä siitä ole ollut mitään hyötyä. Mun ei ole ikinä tehnyt mieli mennä sinne, mutta ajattelin, että ei ne muutkaan terapeutit sen parempia ole, enkä kehdannut sanoa terapeutille, ettei mua huvita olla siellä. Nyt olen käynyt pari kertaa omaan laskuun toisella terapeutilla, ja sinne mun mieli tekee mennä, ja uskon, että siitä on edes vähän jotain hyötyä.

Kunpa olisikin varaa ottaa uutta yritystä yksityisesti.



Kolmen vuoden aikana toin kyllä koko ajan esille sitä, että en koe erityisesti hyötyväni siitä, että puhun kuin seinille. Kerran kiehahdin aiheesta kunnolla, ja terapeutti raivosi takaisin (!). Pyyteli myöhemmin kovasti anteeksi ja kertoi 'oppineensa paljon terapeuttina' tästä tapauksesta. Minä totesin vain, että se tuntui kummalliselta, koska terapiahuoneen pitäisi olla turvallinen paikka, jossa saan ilmaista negatiivisiakin tunteita. Sen jälkeen kaikki oli vielä enemmän tervanjuontia.

että terapeuttini on erikoissairaanhoitaja, joka jää ensi vuonna (vanhuus)eläkkeelle.