Millaisia olivat/ovat tuntemasi psykologin lapset?

psykologin lapset ovat tasapainoisia, reippaita ja nuorempana aika villejä lapsia.

fiksuja ja filmaattisiakin.

Pariskunnan psykologivanhempi on epävarma ihminen, joka on varmaan hakeutunut omien ongelmiensa takia opiskelemaan psykologiaa, ja se toinen vanhempi taas on onneton ihminen joka on nainut psykologin siinä toivossa että saa siten itselleen takuuvarman ikiymmärtäjän.

Ja ihan normaali ihminen olen. Kiltti, kunnollillinen ja tunnollinen. Rakastan analysoida asioita puhki, asia, joka poika/miesystäviäni on aina ärsyttänyt. Lisäksi olen aika räiskähtelevät ja hermo menee nopeesti. Oma analyysini on, että puran lapsuuden tukahdutettua raivoa, kun meillä ei kotona koskaan riidelty tai raivottu, vaan aina vaan keskusteltiin asioista. Itse olen huutanut lapsilleni ja antanut lasteni huutaa minulle - asia, jonka olen päättänyt tehdä toisin kuin lapsuudenkodissani. Musta tuntuu että mulle jäi tukahdutettua raivoa sisälle, ja olisin ollut usein helpottuneempi, jos asiat olisi huudettu ja purettu kaikki kiukku sen iänikuisen hillityn keskustelun sijaan.

hänen lapsensa ainakin saavat tehdä lähes mitä mieleen juolahtaa ja aikuisten on mentävä sen mukaan. Kerran en meinannut päästä lähtemään kotiin kun heidän 3-v poikansa halusi pitää minun autoni avaimia. Hänen piti saada pitää niitä niin kauan kuin halusi, viis siitä että olin lähdössä. Tiedä sitten johtuuko ammatista vai vaan muista kasvatus"periaatteista".

Puhuimme juuri tästä aiemman kirjoittajan kuvaamasta asiasta, että huudetaanko kotona vai keskustellaanko vain sävyisästi jne. Hän oli yllättäen sitä mieltä, että lapsille on vain hyvä että tottuvat jo kotonaan näkemään erilaisia tunnetiloja. Tämä valmistaa heitä elämään ja maailmaan paremmin kuin yltiösävyisä meininki, jollaista voi esiintyä 'jonkun psykoterapeutin perheessä' (psykiatrin sanamuoto). Tämä oli minulle ihana keskustelu, koska olen aiemmin törmännyt elämää kokemattomiin, tavattoman kapeakatseisiin ihmisiin joille räväkämpi tunneilmaisu on kauhistus.

heidän esikoisensa tapasi riisua itsensä ilkosilleen jopa vieraisilla, mutta se meni ajan kanssa ohi.

Ja psykologi-äiti oli sitä mieltä että on kiustatun tehtävä hoitaa kiusaajiaan. Ei siis puuttunut siihen mitenkään.