4v ja riiviö

Meillä on -periaatteessa- kiltti lapsi, mutta jotenkin lapsi onnistuu käymään mun hermoille aivan liikaa. Tiedän, kiihdyn nollasta sataan liian nopeasti, mutta silti...



Uhmaikää ja ikään kuuluvaa: en tee, en pue, en hae, en tahdo. Mutta kun on kiire niin pakko tehdä, pukea, hakea jne.



Pahinta meillä tuntuu olevan kuitenkin nukkumiskierre. Lapsi kränää nukkumaan menosta, mutta menee kyllä klo 20-21 välillä kun ensin iltahommat on hoidettu eli iltapala, iltapesu, iltapisu ja iltasatu. Ei säntäile sängystä pois mutta keikkii, kierii, hihkuu ja höpisee siellä 2-3 tuntia eli nukahtaa vasta klo 23 aikaan. Aamulla on herätettävä klo 7 ja siltikin menee hermot kun känkkäilyä aamupukemisen kanssa. Haluaisi vain leikkiä kun pitää lähteä hoitoon. Minuuttiaikataulu, koska bussiin on ehdittävä. Hoidossa nukkuu päiväunet (n. tunti), kotona ei millään. Silti päiväunettomuudella ei ole vaikutusta iltaan myönteisesti eikä kielteisesti.



Tänään, kun en reagoinut hänen leikkihaluunsa tarpeeksi nopeasti, sylki minua naamalle. Tiedä mistä senkin on oppinut. Puhuttelun pidin ja lapsi pyysi anteeksi.



Tänään vieraiden aikana (joilla itsellään tosin samanikäinen lapsi) kiljui ja metelöi niin ettei muiden puheesta saanut selvää. Tarpeeksi monta kertaa huomautin, sitten lähetin omaan huoneeseen yksin miettimään (parku siitä tuli eli porasi huoneessaan niin kuin olisi tapettu - osaa siis olla oikein säälittävä).



Ei tee kauheita kohtauksia, mutta on pieni jääräpää: " en tee" ja sitten ei todellakaan tee. Jos ei mene hänen mielensä mukaan, kyyneleet ja iso itku ovat taistelukeino. Riehuminen on jatkuvaa kunnes koheltaa niin että sattuu, sitten itketään ja rauhoitutaan vähäksi aikaa.



Itse en jaksa. Nukuttamisrumba on jäänyt nyt täysin mulle, aiemmin oli vuoroiltaista. Mies lukee iltasadun ja häipyy telkkarin ääreen. Ei viitsi tulla nukkumaan ennenkuin lapsi nukkuu. Tänään ihme ja kumma, lapsi nukahti klo 21. Sitä ennen oli mennyt hermot huoneen sotkun kanssa, kun astuin siellä teräviin niitteihin lattialla (nitojan niittejä siis, lapsella oma nitoja - ei ole enää!).



Onko tämä normaalia? Olenko " huono äiti" kun tuntuu etten jaksa? Ja millä rangaista huonosta käytöksestä ym. kun lelujen takavarikointi tai vastaava ei auta - lapsi ei ole materialisti ollenkaan (" vie vaan, ei kiinnosta" ). Jäähystä tulee niin iso itku, tiedän, ei pitäisi vaikuttaa, mutta minusta ei ole itkettämään lasta... ja sen lapsi tietää...