Virikehoito YLI kolmevuotiaille?

Eikö kellään kommenttia tähän aiheeseen, vaikka virikehoidosta on täällä aina riita pystyssä?

Meillä lasten ikäero on 1v10kk ja menivät tarhaan nuoremman ollessa karvaa vajaa 3 v. kyllä ne virikkeet onnistuvat kotonakin, on vain oltava viitseliäs. Meillä ei ollut telkkaria eikä tietokonetta, lapset viihtyivät ihan ok, vaikkei todellakaan joka päivä, eikä edes välttämäti joka viikko nähneet muita lapsia.



Jos et jaksa, vie lapsi hoitoon. Parempi hänelle.

Meillä vähän samanlainen tilanne, sillä erotuksella, että esikoinen (3v1kk) ei ole saanut paikkaa kerhosta. Eli on täällä kotosalla jatkuvasti minun ja kuopuksen (1v5kk) kanssa. Tietenkin yhdessä käymme säiden salliessa puistoilemassa ja tapaamassa tuttavia, mutta tuntuu ettei tuo enää ihan riitä esikoiselle.



Ensi vuodeksi aijon olla haukkana paikalla kun kerhopaikat tulee jakoon. Jos jäämme ilman, lähtee esikoinen päiväkotiin muutamaksi päiväksi viikossa, sen olemme päättäneet.

Lapsi kaipaa kovasti tekemistä ja uskon että päiväkodista on hänelle hyötyä, tarkoitus on että käy siellä 2-3 päivää viikossa. Mutta teillähän tuntuu olevan ihan kivasti viikko-ohjelmaa, kyllä tuo minusta kuulostaa ihan riittävältä " virikkeeltä" . Siis tuskin lapselle kotonaolosta haittaa on, ei koko ajan tarvi olla tekemistä ja aktiviteettejä.

On aivan HYVÄ asia, että lapsi välillä valittaa tekemisen puutetta ja joutuu itse keksimään sitä! Siitä se mielikuvitus kehittyy, että aikuinen ei ole aina keksimässä valmiiksi ohjailtua tekemistä. Ja että saa rauhassa leikkiä ja tehdä asioita loppuun saakka.



Meillä on samalla ikäerolla lapset menneet tarhaan silloin, kun juniori oli 2,5 ja esikoinen 4,5 vuotta. Oikein hyvin esikoinen sulautui sinne päiväkotiin.



Mutta toki nuo jutut ovat yksilöllisiä. Jos lapsesi on sosiaalinen ja rohkea, niin hänelle tuskin tuottaa vaikeuksia sopeutua ryhmätoimintaan 5-vuotiaana.



Ja kuten sanottua: kerhoilu riittää mainiosti siihen saakka.

Itse siis jaksan ihan hyvin, ja haluaisinkin edelleen pitää esikoisen myös kotihoidossa - hänestä on tietysti tosi paljon seuraa sekä mulle että pienemmälle lapselle. Mietin vaan, kun aina toitotetaan, että alle kolmivuotiaan paikka on kotona, että tapahtuu 3 v iässä jotain, jonka vuoksi lapselle olisikin sen jälkeen hyväksi olla jossain muualla kuin kotona?



Ns. virikkeiden järjestäminen ei sinänsä myöskään tunnu raskaalta ja kotona teemme koko ajan jotain yhdessä - leivotaan, askarrellaan, luetaan, tehdään kotitöitä, ommellaan... Usein käydään myös jossain (uimahallissa, eväsretkellä tms).



Silti ne päivät, jolloin ei ole kerhoa tai ei käydä avoimessa tuntuu lapselle olevan tylsiä. Puistossa ei koskaan ole toisia lapsia, niiden seuraa hän kai kaipaisi. No, kesällä on taas toinen juttu, silloin voi olla paljon enemmän ulkona ja siellä on muitakin.

Kerrankin asiallista keskustelua aiheesta! Itse en ole koskaan tajunnut tuota virikehoito-termiä. Ehkä se johtuu siitä, ettei lähipiiriini kuulu yhtään perhettä, joka nuo siihen liitetyt mielikuvat täyttäisivät. Siis sellaisia, jotka " raahaisivat pienen esikoisensa päiväkotiin laiskuuttaan saamaan kokopäiväistä virikehoitoa" .



Ennemminkin olen nostanut hattua niille äideille, jotka jaksavat viedä vanhemman/t lapsensa heille tuttuun päiväkotiin muutamana päivänä viikossa kerhomaisesti, vaikka se on a) kallista ja b) hankalaa. Itse vain vaivoin jaksoin hoitaa kuskaamiset ees-taas kerhoon kahtena aamupäivänä viikossa ;)



Tunnen siis montakin perhettä, joissa esikoinen on ollut yli 3-vuotias pikkusisaruksen syntyessä, eikä esikoista siksi ole haluttu kiskaista kokonaan tutusta päiväkotiryhmästä irti. Minusta se on ollut todella järkevää. Eri asia olisi, jos esikoinen aloittaisi päiväkodissa samaan aikaan, kun perhe kasvaa. Se voisi tuntua lapsesta kurjalta.



Ihan varmasti moni lapsi viihtyy ihan " vain" kotihoidossakin kouluikään asti, jos kotonaolemiseen jaksetaan vähänkin panostaa ja kavereita löytyy. Kaikki eivät kavereita edes kaipaa, mutta kukaan ei voi silti väittää voivansa aikuisena korvata [b]ikä[/b]toveria... Ikävä kyllä harvoissa puistoissa on yli 4-vuotiaita (saati yli 5-vuotiaita) päivisin, eikä kerhopaikkakaan ole aina mahdollinen tai edes hyvä vaihtoehto. Minusta asiaa kannattaakin harkita aina tapauskohtaisesti, ja ketkä olisivatkaan lapsen (ja koko perheen) parhaan parempia asiantuntijoita kuin lapsen omat vanhemmat :)



Ap:lle siis haluaisin valaa luottamusta omaan harkintakykyyn asiassa. Mikään ratkaisu ei ole absoluuttisesti hyvä tai huono, mutta onneksi paras mahdollinen usein riittää!

Se on ihan totta, ettei alle kouluikäiset lapset tarvitse kamalasti virikkeitä. Ei lasta niiden perässä kannata uppo-outoon päiväkotiin (tai kerhoonkaan) raahata. Mielekästä tekemistä varmasti vanhemmatkin voivat keksiä isommillekin lapsille, jos suinkin arjen pyörityksessä se vain onnistuu (meitä äitejä on monenlaisia, toisaalta onneksi). Mutta jos lapsi kaipaa leikkiseuraa, on aika törkeetä ajatella, että senkus keksii itse lisää tekemistä niin mielikuvitus kasvaa. Huhhuh!



Onko käynyt mielessäkään, että yli 3-vuotias ihan aidosti saattaa kaivata ikäistään seuraa, ei vain tekemistä?



Joku viihtyy yksikseen pitkäänkin, toinen aidosti turhautuu ilman kaveriseuraa. Ennen perheen sisällä sentään oli hulinaa, kun jaloissa saattoi pyöriä tusina (omia ja naapuruston) lapsia. Toista on 2000-luvun Suomessa... Lapselle paras paikka ei aina todellakaan ole 24/7 kotona, eikä monien vanhempienkaan ;)