Narinaa omasta äidistä

Äitini on ollut yhdessä miesystävänsä kanssa noin viisi vuotta. kaksi vuotta sitten miesystävä sai aivoverenvuodon ja oli melkein vuoden sairaalahoidossa. Nyt miesystävä on ollut kotona vuoden verran ja joutui sairaseläkkeelle. Äitini joka käy töissä, on sitä mieltä että koska mies joutuu olemaan yksin kotona niin paljon päivisin, on äitini tehtävä pitää hänelle seuraa kaikki vapaa-aikansa ja raahata mies mukana joka ikiseen paikkaan esim jos lähtee kanssani vaikka kaupungilla käymään. Se on aika rasittavaa koska joskus haluaisin olla äitini kanssa ihan kahdenkin ja emme voi puhua samoista asioista miehen aikana kuin yhdessä.



Nytkin tilanne on se että äitini tulee hakemaa toisen lapsistani kaupungilta luokseen hoitoon ja tarkoitus oli että antaa hieman mummun laatuaikaa toiselle sillä aikaa kun käyn taas toisen lapseni kanssa eräässä toisessa paikassa. Hakumatka bussilla olisi kestänyt 45min yhteensä ja tällekin matkalle ottaa miesystävänsä mukaan.



Hieman kimpaannuin itseksekseni ja äitilleni sähähdin että sitä voi edes tunniksi jättää yksin kotiin että poikani saisi edes hetken olla mummun kanssa kahden ja saada mummulta jakamaton huomio. Miesystävä kun on aivovammansa jäljiltä myös hieman autettava ja tarvii huomiota.



Luulen että saan tästä kirjoituksesta kommentteja että olen itsekäs jne... Niin varmaan olenkin mutta silti jokus, edes joskus olisi kiva saada taas oma äiti hetkeksi ilman tuota miestä kylään tai kaupungille tms... ja että joskus lapset saisivat mummulta sitä samaa kahdenkeskistä aikaa kuin ennenkin jolloin mummu aktiivisesti oli mukana lastenlastensa elämässä.



Onko muita vastaavassa tilanteessa olijoita?