Voi että vetää surulliseksi huomata, että olen kaikista aikomuksistani huolimatta katkera.

Lähinnä siitä, että kaikkien muiden ihmisten asiat ovat tärkeämpiä kuin minun: naapurin kumminkaiman eteismaton kanttaus on kiireellisempää kuin se, että saisin työni tehtyä. Tai saisin sen tehtyä kun etsisin lapsille hoitajan - maksullisen. Miehellä niitä ongelmia ei ole, senkus sopii vaan menonsa. Tänään tosiaan huomasin, että katkera mikä katkera ja että jotain tartteis tehdä.