Kuinka moni rakentaisi samaan pihapiiriin, jossa omat vanhemmat asuvat?

Mies on väläytellyt että rakennettais paritalo appivanhempien kanssa mutta siihen en kyllä suostu ikimaailmassa.

toisin.

Mutta anopin pihapiirin en ikipäivänä suostuisi muuttamaan, mutta en kyllä usko että mieskään haluaisi.

Kuinka lähekkäin talot ovat?

t. 2

koska auttaa nyt paljon lastenhoidossa, vastaavasti me voidaan sitten hoitaa häntä. Sitten kämppää voivat käyttää meidän lapset teinivuosina ja opiskellessaan.

Eikä ole kaduttanut. Varsinkin miehen vanhemmat todella tuppautuvaista sorttia, oltaisiin jo ilmiriidoissa, se on varma.

eli voisin rakentaa, mutta miehen vanhemmat ' välittömämpiä' , heidän lähelleen en. Jos anoppi asuisi yksin, sitten voisin, koska hänkin on aika varovainen tekemisissään. Riippuu siis ihan ihmisistä. Pitää olla sellaiset, joihin voi luottaa että antavat elää ihan omaa elämää.

Pihoilta näkisi toiselle ym. Ja se tosiseikka, että vanhemmat vanhenevat kovaa vauhtia ja sitten olisinkin ainoana lapsena liemessä heidän kanssaan. Apua toki olen valmis antamaan muutenkin ja paljon mutta liika on liikaa...



Voih, onpa vaikeaa. Toisaalta entisaikojen malli asua sukupolvet lähekkäin voisi olla antoisaakin. Tiedä häntä...

oltava ainakin 20-30 km ja monet liikennevalot ja ruuhkat välissä. Meille molemmille yksityisyys on tosi tärkeää ja mun vanhemmat ei tajua useista riidoista huolimatta sitä. Yksityisyys tarkoittaa, että meillä on oikeus olla keskenämme töiden jälkeen ilman, että joku pelmahtaa ovella usemman kerran viikossa tai toimittaa " apuna" meidän asioita. Joku voisi tykätä, että töistä palatessa äiti on kysymättä hoitamassa kukkapenkkiä, mutta mut se saa näkemään punaista. Tai soittaa kesken päivän, miksi mein vara-avain ei ole paikallaan, kun olisi vienyt jääkaappiin ruokaa. Sen jälkeen vara-avain on laitettu sellaiseen paikkaan, ettei ikinä löydä. Hyvää tarkoittavat, mutta liika on liikaa. Asuin 12 vuotta heistä satojen kilometrien päässä ja totuin siihen, että hoidan omat asiani.

ala " läheisyys" ihan heti ahistamaan. Minusta omat " reviirit" on joka naiselle tärkeitä. Saa sitten laittaa omat kukkapenkit ihan haluamallaan tavalla.

Itse asun anopin vieeressä ja enemmän ongelmia siitä on seurannut kuin olisin aluksi uskonut. Nyt sitten tässä mietinkin, että mihin muuttaa, koska anoppini pilaa parisuhteenikin. En suosittele.

asuimme äitini talossa yläkerrassa olevassa toisessa asunnossa muutaman vuoden, kunnes emme enää mahtuneet sinne.

miehelleni tämä ei ollut mikään ongelma, hänen vanhempansa ostivat aikoinaan isovanhempien kanssa yhdessä paritalon. voisimme asua myäs mieheni vanhempien kanssa samalla tontilla, jos olisi siihen mahdollisuus. mökkinaapureita olemme.

Mieheni ehdotti alkuaikana, että olisimme muuttaneet hänen äitinsä viereen asumaan. En tuntenut silloin vielä anoppiani, mutta vastasin, että en missään nimessä. Nyt kun tunnen anoppin, ennemmin eroaisin kuin muuttaisin anopin tarkkailun alle.

vanhempien viereen. hän on nelikymppinen eikä pärjää omillaan vieläkään! äiti maksaa isommat laskut vieläkin ja äijä vaan ryyppää ja äiti hoivaa krapulassa. väkisinkin tulee mieleen tää tarina aina kun kuulen et joku on rakentamassa vanhempiensa tontille...