" Sen oikean" loytaneet: oletteko koskaan myohemmin tavanneet ihmista, joka tuntuisi vahintaan yhta oikelta kuin nykyinenkin puolisonne?

.. ja minusta tuntui ihan samalta. Tapasimme toisiamme vuosia päivittäin ja tuntui aina, että olisimme kuin luodut toisillemme. Töiden takia vietimme useita tunteja yhdessä päivittäin. Olin kuitenkin uskollinen, eikä mitään tapahtunut, eikä hänkään halunnut liittoani rikkoa. Sittemmin hän löysi itselleen vapaana olevan vaimon ja ovat nyt siis naimisissa. Seurattuani nyt heidän elämäänsä ymmärrän, että meistä kahdesta ei olisi tullut mitään. Valinnat, joita hän on tehnyt vaimonsa kanssa ollessaan ja esim. monet hänen käytöksensä piirteet, jotka vasta nyt ovat tulleet esille ja jotka olen huomannut.... ei meistä ei olisi tullut mitään. En sittenkään tuntenut hänen kaikkia puoliaan ja hyvä on, että olimme järkeviä. Nyt olemme edelleen hyviä ystäviä ilman intohimoja.

Oma mieheni on minulle täydellinen, todellakin " se ainoa oikea" . Tietty jotain ärsyttäviä piirteitäkin on, mutta niin on minussakin.



Kukaan ei voisi olla mieluisampi tai parempi tai edes ihanampi. Kaikki seksuaaliset haaveetkin kohdistuvat vain omaan mieheeni. Ällöä ? Jos ei itse eläisi tässä tilanteessa, saattaisin ajatella niin.

Vierailija:

Kukaan ei voisi olla mieluisampi tai parempi tai edes ihanampi.

Sehän on hienoa, että oma mies tuntuu kaikista ihanimmalta. Niin se minullakin on. Vaikka olen joskus ihastunut muihinkin miehiin, niin olen aina tiennyt, ettei niistä suhteista tulisi mitään. Nyt tämä uusi tuttavuus on hämmentävä, koska tajuan, miten upea tapaus tämäKIN mies on.

ap

toinen toistaan ihanampia miehiä, ei sille mitään voi. Jossain vaiheessa kai vain pitää tyytyä siihen mitä on ellei sitten halua elää mieltä hajaannuttavaa elämää useiden miesten kanssa.

Oma mies on kuin minulle tehty, mutta olisi kamalan surullista ajatella, että hän olisi minulle koskaan ikinä se ainoa. Tarkoitan siis sitä, että jos mieheni kuolisi tai jostain syystä jättäisi minut, olisi kammottavaa, jos tuolla jossain ei olisikaan yhtään minulle sopivaa miestä.

tämä on toinen liittoni, joten vertailupohjaakin löytyy. Vaan ei tällaista voi uskoa, jos ei omalle kohdalle osu.

Vierailija:

Oma mies on kuin minulle tehty, mutta olisi kamalan surullista ajatella, että hän olisi minulle koskaan ikinä se ainoa. Tarkoitan siis sitä, että jos mieheni kuolisi tai jostain syystä jättäisi minut, olisi kammottavaa, jos tuolla jossain ei olisikaan yhtään minulle sopivaa miestä.

Jos mieheni kuolisi, varmaan surisin loppuelämäni. Karmeinta olisi menettää hänet. Kukaan ei pystyisi olemaan hän. Loppuelämä olisi yksinäinen. Piste.

Mutta kuten sanottu, ei tätä voi ymmärtää, jos ei ole omalle kohdalle osunut sitä ainoaa oikeaa. En uskonut minäkään tallaisen mahdollisuuden olemassaoloa ennen kuin omalle kohdalle osui. Ja ikää minulla on jo 40+, takana 7 v. suhteellisen toimiva liitto, 7 v. yh-elämää ja nyt lähemmäs 10 v. tätä vaihetta.

kuin oma ihana mieheni!

Tosin en tiedä helpottiko tutustumista se että " ainoa Oikeani" harhautuikin vähän väärille poluille.

Ettekö te nyt tajua, ettei kenellekkään ole missään taivaissa määrätty Sitä Oikeaa, vaan me kukin olemme tietyn luonteisia ja näköisiä ja geenisiä ja niiden perusteella ihastumme tiettyihin ihmisiin, joilla sattuu olemaan juuri meille sopivat vastaavat ominaisuudet.



Tämän tiedostaminen on ihan hyvä olla hanskassa, kun näitä houkutuksia tielle sattuu. Taatusti on helpompi lähteä väärille teille pettämään jne, jos sitä liitelee jossain naurettavissa pilvilinnoisssa ja ihmettelee silmät selällään, miten tuli toinenkin Oikea vastaan! Sitten pitää miettiä, että iskeekö jumala minut kuoliaaksi, kun en menekään sänkyyn tuon miehen kanssa, joka on ihan selvästi tarkoitettu minulle, voi voi sentään!!!1!1!



Ne miehenne tapaavat kuulkaa muita Oikeita myös, ja ehkä jopa vähän vähemmän seremoniallisesti ovat valmiita testaamaan näiden ehdokkaiden oikeellisuutta selkänne takana. Uskokaa tai älkää. Lyön vetoa, että se ei teistä enää olekaan romanttista;)



Ihmisille on kuitenkin annettu hämmästyttävä asia, hämmästyttävämpi kuin kuvitellut tähtiin kirjoitetut romanssit. Ja se asia on järki. Siihen kuuluu empatia ja kyky asettua muidenkin asemaan. Sitä kannattaa käyttää tehostetusti viimeistään siinä vaiheessa, kun on lapset ja vakaa perhe-elämä jo hankittu.

kun vaivautuu tekemään työtä parisuhteen eteen puolin ja toisin, ja kun suhteen molemmat osapuolet ovat sitoutuneet siihen että toinen on " se oikea" . Siksi ei ole vielä tullut toista yhtä oikeaa vastaan.

Minä luulen, että " niitä oikeita" on muutamia jokaiselle ihmiselle. Olisihan se epäreilua, jos jäisi leskeksi, eikä koskaan enää löytäisi toista " sitä oikeaa" .

Käytin nyt vain termiä " se oikea" selventääkseni asiaa.



ap

Vähän riippuu siitäkin mihin suuntaan ihmisenä kasvaa ja haluaa kasvaa. Esim. jos on nuoruudenrakastettu niin on mahdollista kasvaa ja kehittyä samansuuntaisesti, arvot pysyy samoina, kriiseistä selviydytään yhdessä... sitten voi käydä joillekin niin, että kasvetaan erilleen. Arvomaailma voi vaikka toisella kriisien (ikäkriisi, lasten syntyminen tms) muuttua ja toisella ei, tai muuttuu toiseen suuntaan, eikä mitään yhteistä enää löydy. Joku voi liitossa muuttua esim. väkivaltaiseksi ja alkoholisoitua...

En voi millään uskoa, että liittoa pidetään yhdessä vuosikymmenet pelkällä tahdonvoimalla. Ne pitkät (puhun yli 40 vuotta kestäneistä avioliitoista) avioliitot, joita tiedän ovat sellaisia, joissa pariskunnat ovat vieläkin rakastuneita toisiinsa.

Sitten on pareja joilta kaikki tunteet ovat kuolleet tai toisen tunteet ovat kuolleet. Pitäisikö sellaista suhdetta väkisin tekohengittää?

Jonkun mielestä pitäisi ja tottakai pitäisi yrittää, mutta rajansa kaikella. Joku voi löytää uuden ja sen oikean uudelleen, vaikka ensimmäinenkin olisi ollut sinä ajanjaksona " se oikea" .