isäpuolesta tulikin " isi" lapselle jo 4kk seurustelun jälkeen. Normaalia?

Minun mies on ainakin ollut lapsilleni parempi isi kuin biologinen isä ikinä!

Kiva juttuhan se on.

Hanki oma elämä. Siten on kaikilla mukavampaa.

Voisi mielummin kysyä, että oletko SINÄ normaali, kun moisia pohdit=). .

Tiedän yhden perheen, joissa lapsilla kaksi isää... Se vaikuttaa vähän hankalalta. Muuten ne ota kantaa suhteen kestävyyteen yms.

Oma tyttäreni oli 4v, kun tapasin mieheni. Mies tuli luokseni ja sille tielle jäi, eli muutimme yhteen välittömästi.



6,5kk seurustelun jälkeen kihlauduimme ja siitä lähtien (oikeastaan jo vähän aiemmin, koska kihlaus oli meille päivän selvä juttu) on lapsi saanut kutsua miestäni isäksi.



Nyt (aikaa kihlauksesta on kulunut 4kk) suunnittelemme vuoden 2009 häitä ja parhaillamme yritämme vauvaa.



Tyttäreni on ehtinyt täyttämään 5v ja on ikionnellinen isästä. Isää kun hänellä ei elämässä aiemmin ollut. Virallistamme tyttäreni ja mieheni isä-lapsisuhteen adoptiolla kun olemme solmineet avioliiton.



Normaalia?



Takuulla on. En ole ennen ollut kihloissa, sillä olen odottanut elämässäni kohtaavan sen oikean. Nyt se on kohdattu, joten mitä tässä enää aikailemaan.

On todella vastuuntuntoinen, luotettava, jaksaa olla ja hoitaa lasta. Mietin lähinnä sitä että niin pian seurustelun alusta hän yht' äkkiä on isi lapselle. Se ei oikeasti ole vain sana, vaan siihen liittyy tiettyjä merkityksiä. Onko nuori mies ajatellut kaikkea sitä vastuuta mitä isänä olemiseen liittyy? Entä jos hänenkin kanssaan tulee ero, sitten lapsi on saanut jo kokea kaksi hylkäämistä? Ja vaikka mies olisi kuinka luotettava periaatteessa tuskinpa

hän eron jälkeen paljon lapseen yhteyttä pitäisi... Ja tulisiko seuraavastakin isäpuolesta lapselle isi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen?



Ihan asiallisesti näitä asioita pohdin, joten asiallisia vastauksiakin toivon. AP

Ja kaksi " fafaa" ,kaksi " famoa" jne.

Uusi mieheni on lapsille isä,on ollut mukana siitä asti kun odotin kuopusta ja esikoinen oli vuoden ikäinen. Biologinen isä taas ei halunnut minua mutta haluaa olla lasten kanssa takemisissä. Millä nimellä kutsuisimme heitä? Lapset kutsuvat isäksi miestä jonka kanssa asuvat ja etunimellä miestä joka heidät siitti. Hänen luona ollessa sanovat välillä iskäksi mutta kun puhuvat minulle sanovat nimellä.

omaa elämää, kun näitä pohdit?

jonka kanssa äiti nyt sattuu olemaan kuukautta pitempään? Erityisesti kun tiedämme että reilusti yli 60% liitoista kaatuu ja suurin osa alle 2:n avoliittovuoden sisällä.



Huh huh.

Maailmassa on kuule paljon kummempaakin.

Isähahmo ihan ok ja uusi onni samoin (mieluiten poikaystävänä niin kauan kuin suhde on vakaalla pohjalla, ei asumassa), mutta isiksi voi minusta nimittää vasta kun oikeasti tiedetään, onko tämä mies pysyvä.

Ja sen pitäisi olla sinulle tärkeintä.

nen, turvallinen perhe-elämä joka heillä nykyään on. SEN ei pitäisi olla sinulle ongelma. t 13

mutta mielestäni erittäin heppoiseen syyhyn perustuen äiti halusi erota oikeasta isästä. On kaikissa parisuhteisiinsa littyvissä asioissa edennyt tosi nopeasti. Tuntuu että ei oikein anna " ajan näyttää" tuleeko tästä jutusta mitään, heti on muuttamassa yhteen ja tekemässä lapsia kaikkien miesystäviensä kanssa. Joka ainoassa parisuhteessa näin on mennyt, tosin yksi ainoa parisuhde on kestänyt niin pitkään että saivat lapsen.

onkin ei näin kaikilla ole. Tällöin isä sanaan ei välttämättä liity mitään posiivista latausta. Tai isä-sana voi olla neutraali tai merkityksetön lapselle.

Eli sanan merkitys tulee lapsen kokemusmaailmasta. Kutsumanimen kannalta ei siis ole merkitystä kuinka kauan " isä" lapsen elämässä on. Muutenhan toki hirveästi.



Jollain voi sitten olla näitä isejä moniakin elämänsä aikana.

Ei tarvitse kärjistää asioita...



Kyllä minulla on ollut useampi suhde tyttäreni ensimmäisen 4 elinvuoden aikana. Yhdenkään miehen en ole antanut isäksi itseään aiemmin kutsua, vaikka pisin suhde tänä aikana oli kestänyt jopa reilut 2 vuotta. Eli tuskin kukaan nainen antaa jokaisen kumppaninsa isäksi itseään kutsua.



Jos tulee ero...

Eron jälkeen tyttärelläni on isä, joka haluaa eronkin jälkeen tavata lastaan. Osittain tätä takaa nimenomaan myös se adoptio, josta olemme sopineet. Mies pitää lasta omanaan, mihin ihmeeseen se tunne eron myötä häviäisi? Enemmän mies on nimenomaan puhunut siitä, että ero olisi hänelle yhtä helvettiä, sillä minun lisäkseni hän menettäisi myös tyttärensä.



Ei tämä isäksi kutsuminen näin alussa kaikkiin suhteisiin sovi, mutta jos löytää suhteen, johon se sopii, niin mikäs sen mahtavampaa?

Riippuu ihan siitä, että kuka on nimityksen antanut. Jos isi nimitys on lapselle syötetty, niin se voi olla vähän hassu ja aikaista, jos taas lähtee lapsesta käsin, niin enemmän kuin jees.



Meillä yritettiin miehen kanssa edetä hitaasti, mutta mun poika ei tykännyt yhtään sellaisesta miehestä joka tuli ja meni. Niinpä mies muutti meidän kanssa asumaan vain 3kk siitä, kun poika ja mies olivat tavanneet (siinä vaiheessa minä ja mies jo tiedettiin, että tämä on pysyvää, tai no niin pysyvää, kuin mitä nyt elämässä suhteet yleensä, puolet avioliitoista hajoaa nykyään ja kolme neljäsosaa uusperheistä hajoaa, joten pienihän on tuo onnistumisprosentti meillä).



Meillä mies myös sellainen, ettei ole koskaan asunut aikaisemmin naisen kanssa, puhumattakaan, että olisi lapsen kanssa asunut, mutta hyvin on uusperheen arkeen hypännyt. Puolessa vuodessa oltiin kihloissa, vuodessa naimisissa ja ekana hääpäivänä meillä oli 2-kuinen vauva. Voin kuvitella, että niille tutuille, joiden kanssa ei ole niin tiiviisti yhteydessä, niin tämä voi näyttää siltä, että kaikki on tullut yhtäkkiä. Yksi hyvä kysymys on vaan, että miten sillä ajan kuluttamisella saa varmuutta elämään?



Niin ja meillä poika kutsuu kans isäpuolta isiksi. Minä en ole kutsunut miestä koskaan muulla nimellä kuin etunimellä (paitsi nyt vauvan synnyttyä), mutta siitä huolimatta poika halusi ostaa isänpäivälahjan 2kk meidän kanssa asuneelle ja rupesi itse oma-aloitteisesti miestä isi-nimityksellä kutsumaan. Ei ole meidän mielestä asia kieltää poikaa näin toimimasta. Meidän perheen isihän tuo on, ihan sama mitä biologista aluperää lapsi on siinä vaiheessa, kun pyllyä tai hampaita pestään ;-)

En hyväksynyt sitäkään, kun mieheni lapsi olisi halunnut kutsua minua äidiksi. En usko, että äiti olisi ilahtunut kuullessaan lapsensa kiljuvan äitiä, kun hän ryntäsi tapaamisen aluksi juosten syliini. Tarpeeksi rankkaa varmaan oli sen näkeminen!

Minun lapseni kutsuvat nykyistä miestäni etunimellä, samoin isänsä uutta vaimoa sanovat etunimellä.