Helvetti tuota miestä!

Poika oli eilen pahalla päällä, tiuski ja äyski vanhemmilleen.



Isä sanoi monta kertaa, hiljaa. Aluksi rauhallisesti, lopuksi huutaen. Kun sekään ei auttanut, tukisti, kun sekään ei auttanut, tukisti uudelleen, sitten antoi vielä kolme luunappia. (En päässyt heti väliin fyysisesti, huusin kyllä että lopeta)



Ei kestä kuulemma poikaa, kunpa ei olisi lapset ikinä syntyneetkään. Ja se lasten kuullen. Kohta poti huonoa omatuntoa ja juuri ja juuri pyysi pojalta anteeksi. Sanoi minulle, että opetti pojalle kuka määrää tässä talossa.



Minua ahdistaa ihan hirveästi. Ei kai elämä tällaista ole. Se on välillä hyvä isä mutta kun pinna on niin saakelin lyhyt ja on kovakourainen.