ai vitsi kun sieppaa appiukko..

oltiin tuossa parin päivän visiitillä anoppilassa ja hiljalleen meinas ruveta ärsyttään. mm. seuraavista syistä:



-appiukko syrjii hulluna vanhinta lastenlastaan. kyseessä mieheni veljen lapsi joka asuu äitinsä ja tämän uuden miehen kanssa (koska miehen veli on täysin kelvoton alkoholisti). appiukko ei suostunut lähtemään lapsen kotiin tämän synttärikahveille ja vöyhötti asiasta anopille LAPSEN ITSENSÄ KUULLEN " usko jo, minä en sinne tule! hööhhööh! et sinäkään sinne niin mielelläsi ole menossa! minä en siihen taloon jalallani astu!" .



-samalla lapsella on adhd ja tosinaan aika kova meno päällä. tästä syystä appi ei siedä häneltä PIENINTÄKÄÄN lipsumista hillityistä käytöstavoista (toisin kuin muilta lapsenlapsilta, joita kyllä kannustaa riehumaan ja pöllöilemään), vaan on heti sähisemässä ja hyssyttelemässä, puhuu lapselle kyllästyneellä ja kärsimättämällä äänellä.



-meidän muksu on juuri oppinut varsinaisesti puhumaan ja selostaa tekemisiään, " laula (jos nimensä olisi laura) tippus, laula juokkee, laula menee, laula isin sykkyyn" jne. appiukko matkii perässä, vinoilee virheistä ja hassusta intonaatiosta. erityisen kurjaa minusta on kun vittuilee lapsen tavasta kiittää. itse olen ollut iloinen kun lapsi on hoksannut kiitos-sanan, toistaa sitä mielellään kun saa jotain. appiukon mielestä lausuu sanan hassusti, ja siitäkös jaksaa lapselle vittuilla.



-pilkkaa armotta miestäni, joka uskoo ihmeelliseen vöyhötykseen kuten ilmaston lämpenemiseen jne.



-tietää kaikesta kaiken, osaa kaiken, ajaa autoakin nopeammin kuin muut.



-ja monta vastaavaa pientä juttua joita kun muutaman päivän suu kohteliaassa hymyssä kuuntelee niin alkaa jo oikeasti kypsyttää. kiitosta vaan kun sain purkaa.