Auttakaa todella vaikean ystävän suhteen! Teen aina jotain väärin.
Minulla on masennukseen ja kohtuuttomaan itsekrittiikkiin taipuvainen ystävä. Todella ihana, mutta hänellä on välillä kausia, jolloin hän " testaa" ystäviään. Hän lähettelee vihaisia avautumiskirjeitä, joissa sättii ja epäilee epärehellisestä ystävyydestä, säälii itseään ja lopuksi pistää aina ystävyyden poikki, sillä hänen kanssaan ei tarvitse olla säälistä jos kerran et ole häntä koskaan oikeasti arvostanut jne.
Tällainen tapahtuu ilman mitään syytä, jotenkin hänen on vain pakko saada huomiota tällä tavoin. Positiivista palautetta ja ystävien välittämistä hänen on vaikea ottaa vastaan. Kaikki on vaan sääliä ja tekopyhyyttä.
Miten toimisitte, jos saisitte tällaisen aiheettoman syyttelykirjeen tai -puhelun? Järkipuhe ei tuolloin mene perille.
Kommentit (11)
Kirjoita vaikka kirje sinäkin ja laita siihen, että et tästä lähin enää vastaa hänen kirjeisiinsä/puheluihinsa ja kirjoitat myös syyn. Tuossahan nyt menee itseltäkin jo kaikki sekaisin kun pitää jollekin heikkohermolle selitellä kaikkia tekemisiään, sanomisiaan ja olemisiaan!
Sitten vasta jos itse hän jotain kysyisi, sanoisin, että enpä ole sellaista kirjettä saanut/lukenut, kerro mitä siinä oli...
- mene hoitoon
- vaikea olla ystävä tuommoiselle
- mene hoitoon jotta saat itsetunnon
- mene hoitoon
..
Vierailija:
- mene hoitoon- vaikea olla ystävä tuommoiselle
- mene hoitoon jotta saat itsetunnon
- mene hoitoon
..
jolloin voisi varmaan saada järkipuhetta perille.
huonona aikana ilmeisesti kaikki tekeminen on mahdotonta.
Haluaisin olla ystävä, juuri tälle hienolle ihmiselle, mutta miksi hänen epävarmuutensa purkautuu aina tällaisina teatraalisina kohtauksina. Hän tuntuu rakastavan sitä, että muka paljastaa jonkun loistavan salajuonen itseään kohtaan ja saa ihmiset polvillaan rukoilemaan, että hän uskoisi, että se ei ole totta. Miksi hän ei voisi lähestyä vaikka minua kertomalla peloistaan ja harmituksistaan vähän rakentavammalla tavalla? Esim jos joku täysin vieras on sanonut hänestä jotain ei-kivaa, hän saattaa sanoa, että no sä ajattelet varmaan itsekin niin, ja sitten aletaan sellaista että no en todellakaan, kyllä ihan varmasti, usko nyt että en ole koskaan ajatellut sinusta noin, myönnä vaan no ei ole pakko olla mun kaveri jos mä oon susta noin säälittävä.
ap
Usein syytetään siitä, että mä olen vaan tämmönen virheellinen ihminen, onneks sä oot itse niin v*** täydellinen. Että ei tarvi olla mun kanssa, jos en oo riittävän hyvä ihminen sulle. tms.
Tunnistaako joku ihmisluonteen asiantuntija, mikä tämä homm on? Tiedän ystävästäni sen, että hänellä on maailman huonoin itseluottamus ja kova itsekritiikki, ja hän ei myöskään halua luopua tästä epäonnistujan roolistaan. Ainakaan en ole keksinyt mitään keinoa, jolla kannustaa häntä. Ja hänessä on hienoa piirteitä ja voimavaroja, ihan todella.
ap
Vierailija:
no ei ole pakko olla mun kaveri jos mä oon susta noin säälittävä.
sanot ihan rehellisesti (ei mitenkään nauraen mutta en usko et niin tekisitkään) että kyllä sinä olet säälittävä ja että et jaksa enää tuollaista lapsellista huomionhakua. Et pidä yhteyttä ennen kuin itse ottaa ja sanot sen myös, sekä kerrot että toivottavasti on sitten myös itse herännyt lapselliseen käytökseensä.
Joskus on pakko kovilla konsteilla ' herätellä' toista..
Haluaisin tehdä kuten 11 sanoo, sillä itseasiassahan tilanne on niin, että minä en kelpaa ystäväksi sellaisena kun olen, olen aina virhellinen. Kaipaan kuitenkin kovasti ystäväni hyvää puolta. Toisaalta minusta tuntuu etten vaan voi sanoa hyvästejä, entäs jos se tekee itselleen jotain. Onhan toki tullut kuultua sekin, ettei häntä kukaan kaipaisi, vaikka lakkaisi olemasta ihan lopullisestikin.
ap
Onpa todella ihana ystava..