Mä en tajua miten joillakin voi olla aikaa yli kolmelle lapselle

kaikkeen tottuu. Harvemmin ne lapset vaativat ihan samoja asioita ja samaan aikaan. Toisinaan kyllä menee hermot kun ei ehdi!



(sama tilanne oli kyllä silloin kun lapsia oli vain kaksi..)

Isommat auttavat myös pienempien hoidossa. ;)))))

5 voi olla helpompi kuin pelkästään kaksi.

nyt neljättä kuumeilevana huomaan, että kaikki turha vouhotus on jäänyt pois :)

Tosin yks on vauva ja vaatii jatkuvaa hoitoa. Sitten on 5-v tyttö jolla on dysfasiaa ja vaatisi jatkuvaa " terapiaa" ja askartelua että kehittyisi. Sitten vielä 4-v pojalla on fyysinen vamma jota pitäisi myös kuntouttaa. Mutta kun aikaa ei ole!



Helpompaahan se olisikin jos kaikki olisivat " normaaleja" . Siitäkin riippuu paljon se äidin jaksaminen!!!

Minusta jotkut äidit eivät todellakaan hoida lapsiaan kunnolla vaikka näin väittävät.



Minä vaadin itseltänin niin paljon äitinä että oikeesti mä en ehdi kolmea lasta kunnolla " kasvattaa" ja poden jatkuvaa huonoa omaatuntoa.

kun joku vieras oli kauhuissaan ihmetellyt miten hänen aikansa riittää. eukko oli viileesti todennut että " kun sulla on yksi lapsi niin siihen menee kaikki sun aika. ei kolmeentoista ole mahdollista mennä enää enempää aikaa, kun kaikki on jo mennyt."



hmm..

avuntarvetta ja asiansa kertomista vanhemmat jaksavat jo odottaakin hetken, konkreettista auttamista ei enään juurikaan tarvita ja vanhemmat lapset osaavat jo olla avuksikin, välillä tulevat kysymäänkin voivatko auttaa jotenkin.



Eniten minusta työtä oli yhdestä lapsesta, oli oltava koko ajan leikittämässä ja tarjoamassa virikkeitä. Toisaalta johonkin lähteminen jne tietysti sujui helpommin.



Meillä on kerran viikossa varattu ilta jokaiselle lapselle erikseen, vuoroviikoin joko isi tai minä lähdemme lapsen kanssa johonkin jolloin yksi saa vanhemman huomion täysin. Paljon tehdään tietysti porukassa, pelailemme pihalla tai sisällä jne, laitamme yhdessä ruokaa (ja keittiössä on ahdasta ja sotku on mieletön mutta hauskaa on)



Se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle

Vierailija:

kun joku vieras oli kauhuissaan ihmetellyt miten hänen aikansa riittää. eukko oli viileesti todennut että " kun sulla on yksi lapsi niin siihen menee kaikki sun aika. ei kolmeentoista ole mahdollista mennä enää enempää aikaa, kun kaikki on jo mennyt."

kun seuraa yhden lapsen äitejä tai isiä leikkipuistossa niin koko ajan kuljetaan perässä ja vahditaan ja puhutaan siitä miten lapsi vie kaiken ajan. Kyllähän se viekin kun se on tottunut olemaan ainut ja saamaan koko ajan aikuise huomion vaikka ei todellakaan tarttisi vanhempien koko aikaa viihdyttää. Kun lapsia on enemmän, jää kaikki turha vouhotus pois. Keskittyy paljon enemmän oleelliseen! Tämän huomaa jo kahden kanssa.

oman ratkaisumallien muodostumisen ongelmiin, kun äiti on koko ajan " kasvattamassa" . Sääli lapsiasi, joka kirjoitit, miten rankkaa on " kasvattaa" lasta!!

Mun lapsuudenperheessä on 8 lasta ja kyllä vanhemmilla riitti jokaiselle aikaa ja reilusti :)

Kyllä kai lapsia sentään jollain tavoin pitää " kasvattaa" vai oletko sinä sitten vapaan kasvatuksen puolesta? Älä hauku ihmistä yhden pienen kirjoituksen pohjalta! Ei siinä koko totuus tule esille. Kyllähän lapsi luova saa olla, mutta on niistä lapsista huolehdittavakin jos ne kerran on tähän maailmaan saatettu. Tämä on mun mielipide ja siksi MINUN käy sääliksi niitä joilla on monta pientä lasta eikä koskaan riittävästi aikaa kenellekään heistä.



Mutta jotkut äidithän on vähän sellaisia että ne menee sieltä missä aita on matalin. Näkeehän näitä vähän kaikkialla esim. kaupoissa tai puistoissa. lapset saavat tehdä mitä lystäävät eikä ole ketään aikuista ohjaamassa. Toki vapaatakin leikkiä tarvitaan mutta kyllähän lapset syntyvät tänne meidän aikuisten joukkoon ja tarvitsevat meitä.



t. kolmen äiti