Varoituksen sana kaikille, jotka suunnittelette lasta alkoholistin kanssa.

ei mun mielestä... tyhmä yleistys

Alkoholistin kanssa ei kannata päätä pahkaa syöksyä perheen perustamiseen. Meille tämä oli ajankohtaista kolmen vuoden raittiuden jälkeen ja nyt on tulossa toinen, eikä minua ainakaan epäilytä yhtään.

jättää tavalla tai toisella jäljen lapsiin. Kenellä sitten minkäkinlaisen.



Omat vanhempani alkoholisteja, erosivat kun olin 15v. Sitä ennen melkoista tappelua ja pelkoa monia vuosia. Jouduin katselemaan siis.



Olen miehelleni sanonut, että jos haluat minusta nopeasti eroon, rupea ryyppäämään. Se on se asia, jota minä en siedä. En ole viinan vihaaja, mutta useammin kuin kerran-pari kuussa tapahtuvaa alkoholin kanssa puljaamista en siedä. Saunakaljat jne, OK mutta kipukynnys on aika alhaalla, sattuneesta syystä.

ja joukossa on siis täysin harmittomia ja iloisia tyyppejä, jotka EIVÄT jätä lasten mieleen muistikuvia ja traumoja tappelusta ja riitelystä ja pelosta. Yksi näin aikuiselta kannalta vastenmielisimpiä sukulaisiani on setäni joka on rakastava isä ja isoisä mutta juo joka päivä itsensä tajuttomaksi (ja sitä on jatkunut jo vuosia mutta ukko on silti yhä hengissä, mikä minua eniten ihmetyttää). Sen tuoliin sammuneen isoisän sylissä kiipeilee lauma lapsenlapsia. Vastenmielinen tapaus, mutta ei ne lapset sitä pelkää - eikä kukaan ryhdy sen ukon kansa riitelemään, joten sitäkään ne eivät näe.



Mutta tottakai, kannattaa miettiä kenen kanssa lapsia alkaa tehdä. TOsin monet meistä ja meidän miehistämme muuttuvat paljon vuosien varrella eikä kukaan alkoholistina synny...

mutta hänen juomisensa vaikuttaa todella vieläkin minun elämääni, vaikka erosta on kulunut jo 14 vuotta.



Sitä näkökulmaa yritin alkuperäisellä kirjoituksellani korostaa.

eli ei ollut huutoa, tappelua, poliiseja tms. Siitä huolimatta jättänyt henkisiä arpia, joista monet ovat tulleet esille vasta vuosien kuluttua. Muistelen sanoneeni jo teini-iässä, että juoppoa en ikinä alkais kattelemaan (saati että hankkisin alkoholiongelmaisen kanssa lapsia). Eikä ole kyllä ollut mitään syytä muuttaa mielipidettä myöhemminkään.

jaksaa pitää lupauksiaan ja elää samanlaista elämää kuin ihan selvänä. Esimerkiksi serkkuni isä on tuuri juoppo ja ei se lapsuus ole samanlaista kuin selvien ihmisten vanhemmilla.

Isälläni on myös alkoholiongelma ja se on vaikuttanut koko perheen dynamiikkaan. En siis alkkiksen lapsena missään nimessä ottaisi edes alkoholille persoa ihmistä.

tulee kieroon kasvaneita.

Kieltämättä vaikutti aikoinaan vanhempieni parisuhteeseen, mutta yhdessä ovat edelleen.

Että poikkeuksiakin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä vaikutti aikoinaan vanhempieni parisuhteeseen, mutta yhdessä ovat edelleen.

Että poikkeuksiakin löytyy.

Ap on oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin kanssa ei kannata päätä pahkaa syöksyä perheen perustamiseen. Meille tämä oli ajankohtaista kolmen vuoden raittiuden jälkeen ja nyt on tulossa toinen, eikä minua ainakaan epäilytä yhtään.

Aiotteko mennä naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

eli ei ollut huutoa, tappelua, poliiseja tms. Siitä huolimatta jättänyt henkisiä arpia, joista monet ovat tulleet esille vasta vuosien kuluttua. Muistelen sanoneeni jo teini-iässä, että juoppoa en ikinä alkais kattelemaan (saati että hankkisin alkoholiongelmaisen kanssa lapsia). Eikä ole kyllä ollut mitään syytä muuttaa mielipidettä myöhemminkään.

On parempi lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

mutta hänen juomisensa vaikuttaa todella vieläkin minun elämääni, vaikka erosta on kulunut jo 14 vuotta.



Sitä näkökulmaa yritin alkuperäisellä kirjoituksellani korostaa.

Lapsi on se, joka kärsii. Eka treffipanollako lapsi sai alkunsa? Mikäli ei, ei alkon käyttö tullut yllätyksenä! Niin makaa ku petaa. Oma valintasi ap! 

Ap mitä aiot tehdä?

Alkoholisti on aina alkoholisti. Alkoholisti voi olla välillä kuivilla, vuosia, mutta tauti ei parane. Alkoholistin lähimmäinen on se alkoholi. Jos yrität erottaa nämä kaksi toisistaan, muutut viholliseksi. Puhun omasta kokemuksestani. Älä ryhdy alkoholistin perheenjäseneksi. Älä tuhoa omaa elämääsi, kun sen alkoholistin elämä on jo menossa viemäriin.

Yksi suurimmista virhearvioista on se, että jos hankitaan yhteinen koti, yhteinen lapsi, tms. niin se alkoholisti saa jonkinlaisen valaistuksen ja lopettaa juomisen. Näin ei tule tapahtumaan. Se mikä tapahtuu, on että alkoholisti saa tällä tavalla sidottua lähimmäisensä siihen omaan dystooppiseen päihdehelvettiinsä. Alkoholisti ei ole hauska. Alkoholisti ei juo siksi, että siitä tulisi kiva olo. Alkoholisti juo pakosta, päihdeongelmaansa. Siksi sitä sanotaan ongelmaksi. Ei hauskanpidoksi.

Minä olen aina luullut, että alkoholistin kanssa mennään naimisiin vahingossa. Siis tahallaan mennään naimisiin, mutta se alkoholismi on piilossa. 

Isä oli alkoholisti ja siinä vaiheessa kun äiti huomasi asian niin ne oli jo naimisissa ja lapset tehty. Ehkä jos isä jo nuorempana olisi ollut kännissä joka päivä niin ehkä äiti ei olisi mennyt naimisiin, mutta nuorempana se juominen oli vielä suomalaisittain normaalia, eikä sitä tiennyt että tuosta tulee myöhemmin deeku.

Olen alkoholsti.

Lähes 20 vuotta vanha ketju! :D

Miten kukaan edes suunnittelisi semmoista, että lapsi alkoholistin kanssa on varmasti hyvä veto?

Me tehtiin lapset, niin mies ei käyttänyt alkoa ollenkaan. Lapset lähtivät omilleen, niin ykakak mies vaan alkoi juomaan alkoholia. Alkoholistui pikku hiljaa.