Ystäväni (mies) aikoo jättää avovaimonsa, koska tämä avovaimo ei halua koskaan lapsia.

Miehet ehkä kypsyvät asialle hitaammin kuin naiset, mutta loppupelissä useimmat toivovat perheen. Harvemmassa lienevät miehet, joille lasten saaminen on " ihan sama" tai jotka eivät halua lapsia missään nimessä.

Kaverit saa ehkä lapsia, ja itsellekin tulee mieleen, että hei, mun elämästä puuttuu jotain! Ei se ole mitenkään ihmeellistä, että mieskin potee vauvakuumetta. Se vaan tulee myöhemmin ja vähän erilaisena kuin naisilla.



Mulla on yksi miespuolinen kaveri, joka valittaa sitä, että hän ei tahdo löytää naista, joka haluaisi asettua aloilleen ja perustaa perheen, ja hän haluaisi niin kovasti lapsia. Ja on söpö ja fiksu mies! Että näinkin voi käydä.

No harvassa on ne naisetkin jotka ei halua omia lapsia!



Musta on vaan upeeta että lähtee jos tietää että haluaa perheen ja toinen ei. Lapset on semmonen asia että miehilläkin on siihen kaikki oikeus ja halu! Meillä miehellä oli toisen lapsen synnyttyä haluja saada kolmas heti putkeen, mulla ei.



Olisitko itse kolmekymppisenä jonkun kanssa joka ei lapsia halua? Kyllä miehetkin haluaa lapsia eikä vaan tyydy kohtaloon joko niitä hankkia tai olla hankkimatta.. Isät on tasavertasia vanhempia siinä missä kaikkivoivat naisetkin!!

Ja tottakai ymmärrän, että miehetkin voivat haluta lapsia ja perheen samoin kuin naisetkin, ei ollut siitä kyse.



ap

Tuossa suhteessahan jompikumpi joutuisi alistumaan toisen tahtoon, tulisi lapsi tai ei. Ja siitä voisi seurata elämän kestävä katkeruus puolin tai toisin.

Miehellä voi olla ihan yhtä suuri perheenperustamisvietti. Minun mieheni on kuulema aina (jo varh. teini-iässä) järkyttänyt kuulema kavereitaan sillä että hänen haaveensa on saada vaimo ja paljon lapsia.



Minusta voi olla ihan hyväkin ratkaisu sitten mennä eri teitä koska onhan tuo aivan perustavanlaatuinen elämänkatsomuskysymys (siis haluaako lapsia vai ei - onnistumisestahan ei koskaan voi tietää). Ei varmaan ole kummankaan edun mukaista elää liitossa jossa toinen sitten on koko ajan katkerana.

miettinyt asian monta kertaa ympäri ja ämpäri, ja kyllä minusta tuo on oikea veto. Oli kyseessä mies tai nainen, niin joskus asioita vaan on laitettava vaa' alle ja punnittava mikä painaa enemmän.

Ainakin minä keskustelin jo ensimmäisten seurustelukuukausien aikana mieheni kanssa siitä, haluaako tulevaisuudessa lapsia, haluaako joskus muuttaa ulkomaille, haluaako joskus naimisiin.. Nämä ovat aika isoja asioita, ja mielestäni niistä olisi järkevää keskustella ns. ajoissa.

tuon ja tunnen pari muutakin tapausta. Minusta oma lapsi on kuitenkin oma lapsi ja sellaisesta luopuminen vapaaehtoisesti on aika paljon vaadittu.