onko täällä eronneita äitejä joiden lapset on jääneet isälle virallisesti?

olin silloin 13-v. hyvin pärjäsin

äitipuoli on lastensa etä-äiti. Kyllä sitä keskimäärin kai ajatellaan, että mitä vikaa on äidissä, joka jättää lapsensa. En kyllä tiedä että mitä " vikaa" tässä poikani äitipuolessa on. Ei tietääkseni ole alkoholisti, väkivaltainen eikä mielenterveydeltään huonossa kunnossa. Korkeatasoinen johtajanainen on kyllä.

Miksi äiti saa lapsen ja miksi lapsi jää isälle? Tätä en voi ymmärtää. Läheiseni on yksinhuoltaja-isä. Älä ainakaan ala sitten jälkikäteen tappelemaan huoltajuudesta. Turha enää itkeä, kun paska on jo housussa.

Totuushan on, että edelleenkin Suomessa nainen saa lapset jos niin haluaa, jos on kunnollinen ja jos nainen ei halua lapsia, niin silloin hän jättää ne luultavasti sovinnolla isälle. Isä tietysti saa lapset eikä niitä joudu ottamaan!

silti oikeus määräsi huoltajuuden isälle, koska tämä oli toiminut lapsen pääasiallisena hoitajana -6-

Surullinen ratkaisu, joka on omalta osaltaan toiminut. Mutta silti miettisin uudemman kerran NYT, jos se vaihtoehto vielä olisi.

hän ei silti koskaan hyljännyt meitä, piti huolta ja oli jatkuvasti yhteydessä meihin.

äiti muutti itse pois omasta tahdostaan, jätti meille kodin eikä lähtenyt riitelemään isäni kanssa omaisuudesta.

äitini joutui pienituloisena muuttamaan aluksi ystävien luokse, ja sitten hankkimaan pienen kaksion. hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta ottaa meitä mukaansa.

äitini on kaikesta huolimatta läheisempi minulle kuin isäni, joten mielestäni vahvan vanhemmuuden merkki ei ole se kumman luona lapsi asuu.

Halusin että lapsen kotipaikka (=> koulu, kaverit) ei muuttuisi. Asun itse naapurikunnassa. Toiminut hyvin jo 5 vuotta.

en ole koskaan tuntenut että olisin luopunut lapsestani! Kauhea ajatuskin! Minulle ei myöskään kukaan ole ainakaan päin naamaa tullut arvostelemaan ratkaisuani tai syyttänyt huonoksi äidiksi.

me emme ole eroamassa, mutta meinasimme erota keväällä ja silloin mies ehdotti että lapsi jäisi hänelle eli tuttuun ympäristöön ja vanhaan hoitopaikkaan jne.

aluksi tietysti raivostuin ja tunsin itseni huonoksi äidiksi kaikin puolin.

toisaalta ajattelin että olkoon, en jaksa tapella miehenkanssa, ajattelin olevani liian heikko.

miettikää, se olis vienyt multa kaiken!!!

nyt se saikin kaiken takasin. kun ei erottukaan.

enkai vaan jäänyt lapsen takia? hmmm...

luulen että osittain, mutta kyllä minä miehestä välitän ja rakastankin vielä.

tuli vaan tämä asia nyt jostain mieleen.

miksi isä muka on aina se useimmiten joka ei saa lasta?

meillä on ainakin oikeen hyvä isä lapsella, tottakai kumpikin haluaa pitää lapsen.

emme nyt kuitenkaan missää ero tilanteessa siis ole, asiat on keväisten tapahtumien jälkeen menneet parempaan suuntaan, luojan kiitos!!!

ihan normaali, itse asiassa tosi kiva tyyppi. Asuivat ennen miehen kotitilalla, joka kulkenut pitkään suvussa. Äiti ei halunnut viedä lapsia pois kotoa, joten lähti yksin, asuu tosin lähistöllä.

Nuori, mutta jo kahdesti eronnut (!). Toinen lapsi asuu toisella puolella Suomea isänsä luona ja toinen, lapsi toisen isänsä luona samalla paikkakunnalla. Äiti vaikuttaa ihan normaalilta työssäkäyvältä ja huolehtii itsestään. Olen kyllä muutaman kerran miettinyt, että miksi näin on tehty, mutta en syyllistä sillä voisin ihan hyvin kuvitella itsekin, että jos tulisi ero, niin lapset voisivat ihan yhtä hyvin jäädä isälleenkin.

Äidillä kun oli tapana lähteä silloin tällöin ja sitten aikanaan palata takaisin. Siskoni muuttivat äidin mukana, mutta itse en jaksanut olla vähän väliä pakkaamassa ja purkamassa ja koulua vaihtamassa.



Onneksi ovat nyt eronneet lopullisesti, vaikka toisinaan äitini käyttääkin auttamisaulista isääni hyväkseen.



Kai erotilanteessa täytyy toimia lasten parhaaksi, vaikka tilanne heille onkin suoraan sanottuna AIVAN SAATANAN SYVÄLTÄ PERSEESTÄ. Ei kai huoltajuutta ratkottaessa kuitenkaan aleta ehdokkaiden housuihin katselemaan päätöksen tekemiseksi.



Eihän?