Lue keskustelun säännöt.
Miks mulla on koko ajan niin PAHA OLLA?!
03.08.2006 |
Koko ajan joko tosi pahantuulinen tai ahdistunut olo, välillä tulen ihan fyysisestikin huonovointiseksi, kun alan liikaa miettiä jotain juttuja. En meinaa jaksaa mitään, lapsista huolehdin kyllä kunnialla, mutta koti ja oma olemus jääkin sitten toisarvoisiksi.
Ihan mitättömät jutut saa suuttumaan, itkemään, ahdistumaan... Saatan esimerkiksi havahtua juuri nukahtamaisillani miettimään, myinkö lapsen vanhan toppahaalarin liian halvalla pois, olisiko pitänyt laittaa se sittenkin huutonettiin, vai olisiko se ehkä kuitenkin pitänyt säästää... Rahasta tekee tiukkaa, että ehkä siksikin harmittaa joku " liian halvalla" myyty vaate, mutta muutenkin olen tosi huono luopumaan lasten vanhoista vaatteista, ja suren pitkään jotain poismyymiäni vaatteita. Tyhmää, tiedän, ja yritän psyykata itseäni ajattelemaan, että pääasia on kuitenkin, että minulla on terveet lapset, viis vanhoista vaatteista. Kaikkea ei kuitenkaan voi säästää, säilytystilat ovat tosi rajalliset.
Tätä pahaa oloa on jatkunut jo tosi kauan, oikeastaan viime kesästä asti... Välillä kävin juttelemassa kriisityöntekijän kanssa, mutta siitä oli apua vain juuri siksi ajaksi kuin nuo käynnit kestivät. Nyt on taas sellainen olo, että jotain apua pitäisi saada, ja olenkin varannut lääkäriajan, mutta se on vasta ensi viikolla.
Nukun huonosti, mikään ei oikein tunnu miltään, ruokaa ei tee mieli (makeaa tosin tekee :( ), kiukuttaa, itkettää, ahdistaa, puristaa...
Kommentit (6)
Jotenkin tuntuu, ettei tästä voi oikein edes kenellekään läheiselle puhua, vaikka yleensä olenkin aika avoin puhumaan omista tunteistani. Miehelle toki olen sanonut, että tuntuu pahalta, mutta ei tätä silti oikein toinen ihminen voi ymmärtää, jos itse ei ole ahdistunut.
Kauheaa viettää yökaudet jotain ihan typerää asiaa vatvoen, sellaista jolla ei oikeasti ole todelliseen hyvinvointiin mitään vaikutusta... Tuntuu, että sosiaalinen ympäristöni on kutistunut pienemmäksi kuin kotini. En voi kutsua ketään kylään, kun en jaksa pitää kotia tarpeeksi siistinä. En voi myöskään mennä kenellekään kylään, sillä haluaisin pystyä kutsumaan sitten vastavuoroisesti meille.
Julkisesti pystyn esittämään hyväntuulista ja hyvinvoivaa, eivätkä monet minut tuntevat varmaankaan arvaisi, mitä pääni sisällä tapahtuu...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan lämpimästi suosittelen nukkumista tähän aikaan ja niin paljon, kuin vain mahdollista. Itsekään en normaalisti koskaan ole tähän aikaan ainakaan netin ääressä, nyt on poikkeus.
Väsynyt olen ja tiedostan sen hyvinkin, mutta en saa kunnolla nukuttua, nukahtamiseen voi mennä jopa useita tunteja. Kyllä tämä olisi varmaan vuoden aikana jo helpottanut, jos olisi nukkumalla ratkaistavissa... :(
AP
mulla se helpotti vähitellen, mutta eihän se kaikilla ohi mene itsestään. Eikös nykyään ole monenlaisia lääkkeitäkin, ja kai niitä kannattaa kokeilla, jos mikään muu ei tunnu auttavan. voimia! poistun koneelta. t. 4
Mäkin vatvon ihan turhia asioita ja peräti suutun niistä ihan turhaan. Esim. iltaisin nukkumaan mentäessä ajattelen toisten sanomisia mulle ja kuvittelen että mulle onkin piilovit..uiltu, ja saatan siitä ottaa itteeni iltaisin ja olla herne nenässä. Mulla on kaksi pientä lasta ja oon kotona heidän kanssa. He ovat ihania, mutta mulla on joku kriisi ku tuntuu että aivot on iha pehmenny..ei enää tajuu mistä toiset (lapsettomat) puhuu ja tuntee ittensä iha tyhmäksi. (siitä tunne et vit...llaan) Olen miehelleni puhunu asiasta, mut en tiiä tajuaako... eli mulla on identiteettikriisi...olen epävarma itsestäni??????
Tosin minulla ei ole vaikeuksia luopua vanhoista vaatteista, mutta muuten, saatan murehtia turhia...
Olen ärsyyntynyt ja tylsistynyt kokoajan.
Makaan vain eikä mikään huvita, mitään ei oiekin jaksaisi tehdä.
Ärsyynnyyn ja suutun, tulen vihaiseksi mitättömistä asioista. Ahdistun.
Ajattelen kaikkia kauheuksia ja tunnen olevani epätoivoinen..
Nyt vaan roikun tässä, vaikka voisin olla lukemassa jotain kaunista.
Vauva on yhä hereillä sängyssään, en tiedä miksei se nuku. Ei itkekään.. Huoh. Onkohan sillä kaikki hyvin?