Lue keskustelun säännöt.
Onneton ja turvaton lapsuus painaa yhä!
02.08.2006 |
Asia vain paheni kun sain esikoiseni. Oikeastaan jatkuvasti muistan uusia painajaisia kun katson lastani joka on nyt kolmevuotias, ja muistan kaikki kauheudet mitä itse siinä iässä näin.
Luulin että nuo asiat voisi jättää taakseen, mutta melkein päivittäin muistan asioita jotka toivoin ja luulin jo unohtaneeni. Pelkään että sekoan!
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin sain kirjoituksestasi sellaisen käsityksen, että olet joutunut kokemaan paljon pahempaa kuin minä.
Minulla vanhemmat joivat aika paljon. Tilanne pahentu, kun vanhempani erosivat ja äiti jäi yksinhuoltajaksi. Ei äiti nyt mikään deeku ole, mutta äidiksi hän joi paljon. Olen minäkin joutunut näkemään kaikenlaista ja vielä muutama kuukausi sitten äiti ihmetteli, miksi en voi sietää häntä silloin, kun hän ottaa. Tuossa pari kuukautta sitten läväytin kaiken hänelle päin naamaa.
Nyt vain ajattelen, että minä en voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Ei ole normaalia, että äiti on kännissä, kun tullaan koulusta kotiin, tai herää yöllä ja äiti ei olekaan kotona vaan naapurissa dokaamassa.