Lue keskustelun säännöt.
Kun kummatkin vanhemmat ovat kuolleet
08.08.2006 |
Asia itsessään jollain lailla ahdistaa varmaan aina, mutta nyt lapsen tulon myötä on vain korostunut. Olen itse kuitenkin vasta 40 vuotias, ja kummatkin vanhempani ovat kuolleet jo vuosia sitten. Vaikka ei pitäisi muita kadehtia, niin välillä olen niin kateellinen ystävilleni heidän vanhemmistaan, että sattuu! Samoin jopa omalle miehelleni, tuntuu että minulta on viety jotain ennen aikojaan!
Tunnen myös ehkä tavallista suurempaa suojeluntarvetta lapseni puolesta, en halua " sääliä" esim. vanhemmilta sukulaisilta, jotka muka esittäisivät puuttuvia isovanhempia...Ihan hullua,tiedän, koska lapselle ovat tärkeitä kaikki läheiset vanhemmat ja suhteet heihin. Kamalaa on, kuinka katkera olen tilanteesta, ja kykenen tunnustamaan sen ainoastaan näin anonyymisti. Te joiden vanhemmat ovat elossa ja hyvissä voimissa, muistakaa olla asiasta kiitollisia, kaikilla näin ei ole...
Surusiipi
Kommentit (2)
Isäni kuoli kun olin lapsi ja äiti joitakin vuosia sitten. Olen nyt 35 -vuotias ja odotan esikoistani. Ja kyllä vaan tulee äitiä ikävä. Onneksi mieheni vanhemmat ovat elossa, eli mummu ja pappa ovat toisella puolella olemassa.
Kateus ja katkeruus ovat varmasti ihan normaaleja tunteita. KOita vaan jaksaa käydä ne läpi. Ja koita puhua asiasta jonkun kanssa.
Jos haluat mailiosoitteeni niin voin sen toki antaa. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten arvostaisinkaan hyväkuntoisia vanhempia, jotka jaksaisivat leikkiä lastenlastensa kanssa ja että hekin saisivat tavata isovanhempansa.