Minä olen aina ihmetellyt kotiäitejä, joilla ei ole koulutusta, töitä, eikä mitään muuta kuin kotonaoleminen

koska lapsi on pieni vain kerran. Niitä töitä kyllä kerkeää tekemään koko lopun ikää.

osoita minulle jotain suurempaa ja ylevämpää, please. Sekö on ylevää että raadat niska limassa jonkun työnantajan hyväksi jotain vähäarvoista, vain rahan takia?

Yleensä kotiäideillä on mies joka heitä elättää sillä työnteolla, minullakin. Toki olen joskus saanut tukiakin, mutta ei sillä parilla-kolmella sadalla kuussa juhlita. Panostan siihen mihin haluan panostaa. Jos panostaisin vaikka taiteiluun ja haalisin siihen apurahoja niin olisinko sitten parempi ihminen? Tai näyttelemiseen joka ei suomessa kannata vaan joka tuetaan verovaroin? Tai viljelemiseen, jossa saa niska limassa raataa, mutta ilman tukiaisia et sillä elä. Onko vaikka lastentarhantätinä tai opettajana oleminen muka tuottavaa työtä? Se kustannetaan niillä samoilla verovaroilla kuin kotiäitienkin tukiaiset. Kaikki nämä ryhmät maksavat myös veroja niistä verovaroilla kustannetuista tuloistaan, mutta auttaako se sitten jotain asiaa ;) ? Ok, voidaan väittää että opettajat ja hoitajat kasvattavat lapsia ja antavat eväitä elämään, mutta minä en ainakaan ole niin tahvo etten pystyisi sitä kaikkea itsekin antamaan, jopa opettajan osuuden voisin hoitaa. Olen vaan niin laiska että pistän lapseni kouluun jotta voin välillä maata ja syljeskellä kattoonkin. Onhan sekin mukavaa ;)

Ehkä kasvat joskus aikuiseksi.

ja sen kehityksen tukeminen ole sitten tärkeää ja tähdellistä?



No, oma häpeäsi jos et ymmärrä tuon syvällisemmin mikä on elämässä tärkeää.

pari kommenttia edellisiin:

1) kaikkea työtä ei muuten tehdä työnantajan hyväksi

2) onkohan vähän lyhytnäköistä ajatella, että itse vastaisi lapsen kaikkiin vaatimuksiin työelämään saakka (joku mainitsi hoitavansa myös opettajan työt jne)

mitä nää kouluttamattomat kotiin jääneet mammat sitten tekee, kun lapset alkaa olla isompia, esim. yläaste-ja lukioiässä. Aika hankala päästä töihin ilman minkäänlaista koulutusta ja yli 10v. kotona olon jälkeen. Mahtaakohan sitä enää jaksaa olla kotona, kun lapset alkaa lentää pesästä...???

niin mikä sitten on? Olen koulutukseltani maisteri ja ollut akateemisessa työssä, nyt kotona, enkä keksi mielekkäämpää tekemistä todellakaan kuin lapsen hoitaminen kotona. Jos keksisin, olisin toki sellaiseen työhön mennyt :-)

Vierailija:

mitä nää kouluttamattomat kotiin jääneet mammat sitten tekee, kun lapset alkaa olla isompia, esim. yläaste-ja lukioiässä. Aika hankala päästä töihin ilman minkäänlaista koulutusta ja yli 10v. kotona olon jälkeen. Mahtaakohan sitä enää jaksaa olla kotona, kun lapset alkaa lentää pesästä...???

Monet kouluttautuvat muutenkin uudelle alalle myöhemmin kun huomaavat että vanha ei kiinnostakaan. Itselläni on maisterin tutkinto, mutta kotiäitivuosien jälkeen ajattelin valita jonkun yksinkertaisemman työn joka paremmin sopii minulle, eli kouluttautua uusiksi.



10 vuotta kotiäitinä

voi vitsi että täällä on yksinkertaisia ihmisiä.

lapsen kanssa suhteellisen pitkään kotona, siis melkein vuoden verran. Se on meilläkin kuitenkin suhteellisen uusi asia, itsekin olen kolmisenkymmentä vuotta sitten mennyt hoitoon jo puolivuotiaana, isosiskoni kuukauden ikäisenä. Eli pitkät hoitovapaamahdollisuudet ovat kyllä ihan luksusta, elintason nousun myötä saavutettu etu. En usko sen merkitykseen lapsen kannalta, sillä muutenhan me kaikki ikäiseni ja vähän vanhemmat olisimme aika heikossa jamassa.... nyt kuitenkin paljon nuorempi ikäpolvi voi tosi huonosti, vaikka moni on ollut paljon pidempiä aikoja kotihoidossa.

Olen itse kolmen lapsen äiti, jokaista hoitanut kotona vuoden ikään asti ja isommat ovat olleet kotihoidossa pienempien äitiysloman ja hoitovapaan ajan. Katson, että kotona ollessani minulla on velvollisuus (kuin myös halu) hoitaa omat lapseni itse. Kuitenkin älykkäänä ihmisenä ja akateemisesti koulutettuna koen myös niin, että minulla on velvollisuuksia (kuin myös halu!) yhteiskuntaa kohtaan ja haluan antaa oman panokseni työelämälle. En pelkästään työnantajan hyväksi, vaan monien asioiden hyväksi, samoin itseni hyväksi, kun saan kehittää taitojani ja osaamistani. Pidän työskentelystä ja pidän kotitöistä ja lastenhoidosta ja minusta on ihan täysin mahdollista tehdä ne kaikki, kuitenkin tietysti kohtuullisen puoliksi lasten toisen vanhemman kanssa. Tietenkään mikään hirmuinen uraputkiajattelu ja aamusta iltaan töiden tekeminen ei kuulu elämääni nyt kun lapset ovat vielä pieniä, koska haluan heidän kanssaan viettää aikaani myös, mutta minulle on aivan selvää, että kun nuorinkin lapsi täyttää vuoden, palaan työhöni. Ja näin koko perhe on tähänkin asti voinut hyvin joten uskon, että näin on edelleenkin.

Vierailija:

mitä nää kouluttamattomat kotiin jääneet mammat sitten tekee, kun lapset alkaa olla isompia, esim. yläaste-ja lukioiässä. Aika hankala päästä töihin ilman minkäänlaista koulutusta ja yli 10v. kotona olon jälkeen. Mahtaakohan sitä enää jaksaa olla kotona, kun lapset alkaa lentää pesästä...???

kysy vaikka keneltä yrittäjältä, kouluttautumista se on oma opiskelukin!

Ehkä täs nyt ei ollukkaan kysymys sun kaltasista ihmisistä. Ethän sä edes itte lapsias hoida, vaan juttujen perusteella sulla on aina joku niitä hoitamassa. Eli sä olet todellakin kaukana kotiäiti tittelistä. :)

Lapset jo aika isoja, toinen koulussa ja toinen on pk:ssa 4h/päivä, sen ajan käytän ihan itselleni;käyn lenkillä, salilla, hoidan muita omia juttujani (kampaajat yms), eipähän tarvitse sitten enää yhteistä aikaa niihin tuhlata. Kyllä joskus mulla on tullut mieleen, että menisin töihin, mutta toisaalta en halua laittaa tuota nuorempaa lasta 8 tunniksi päivässä päiväkotiin, paljon parempi näin. Ehkä sitten joskus kun nuorempikin on koulussa, perustan vaikka oma yrityksen tai jotain. Nyt on hyvä näin :-).

sitten pyörittää suurperhettä ja pyykkiä illat. Tämäkö on tasa-arvoa? Vain suomalaiset naiset on noin hulluja ja odottavat vielä toisiltaankin tällaista. Miksei miesten tarvitse keskustella näistä asioista?