Lue keskustelun säännöt.
Miksi alle 3-vuotiaiden päiväkotilasten vanhemmat tuomitaan?
12.08.2006 |
Täälläkin hoetaan sitä kuinka KAIKILLA olisi halutessaan mahdollisuus olla kotona lasten kanssa, mutta kun MINÄ menee aina lasten edelle. Onko jonkun elämä niin mustavalkoista? Onko todellakin niin vaikeaa ymmärtää, että ihmisten elämä on erilaista ja ihmiset ovat erilaisia?
Eniten kuitenkin ihmettelen sitä, että erostaan kertoville toivotetaan aina vaan tsemppiä ja voimia. Mielestäni avioero on kuitenkin lapsille huomattavasti traumaattisempi asia kuin hoidossa oleminen!!! Miksei kukaan vaahtoa siitä ja tuomitse kaikkia niitä eronneita vanhempia itsekkäistä päätöksistään ja kyvyttömyydestä hoitaa elämäänsä niin, että avioero ei olisi vaihtoehto!
Mieheni on ollut hoidossa päiväkodissa 1,5-vuotiaasta. Hänellä on päiväkodista vain positiivisia muistoja ja hän ei koe jääneensä mistään paitsi lapsuudessaan. Paljon traumaattisempaa on hänen vanhempiensa avioero, joka on selkeästi vaikuttanut hänen elämäänsä paljon enemmän kuin aikainen päivähoito (muutto pienempään, äidin ja sisarusten tukeminen, ero isästä, isän uusi liitto). Ja kuitenkin, hän on tunne-elämältään paljon tasapainoisempi, empaattisempi ja lämpimämpi kuin minä, jonka äiti oli kotona siihen asti kun täytin 9 vuotta ja jonka vanhemmat ovat edelleen naimisissa!
Kommentit (13)
Joten asioina näitä kahta tuskin kannattaa verrata.
Muutoin olen samoilla linjoilla kanssasi, ap. Mikä lie taustalla arvostelussa ja karsinoinnissa tietynlaiseksi ihmiseksi, jos vie alle 3-vuotiaan päivähoitoon. Ihmettelen minäkin. Näitä omia valintojaan selkeästi ainoina, oikeina ja parhaina pitäviä arvostelijoita kuvaa hyvin sanonta " kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Sitä on vaikea hyväksyä, ja on lohdullista ajatella, että esim. jäämällä kotiin lapsen kanssa muutamaksi vuodeksi - keinolla millä hyvänsä - voi kaiken muuttaa hyväksi.
Tämä se vasta onkin naurettava ajatus, että vain kotiin jäämällä muutamaksi vuodeksi elämä muuttuu hyväksi lapselle. Hoh! Joskus varmaan kannattaisi vähän miettiä elämään eteenkin päin, esim. " kun nyt menen töihin ja saan vähän rahaa, niin meillä koko perheellä on vähän helpompaa ja tämä avioliittommekin saattaa kestää" . Ja tämä siis ihan esimerkkinä.
Kukaan ei ajattele sitä lasta. Päiväkodissa oleminen on todella raskasta. Jatkuvassa melussa ja hälinässä 8 tuntia päivässä, sitä ei meinaa jaksaa aikuinenkaan saati sitten lapsi. 20 lasta kolmen aikuisen hoivissa, ei siinä paljon hoitoa ehdi saada päivän aikana.
koskee varmaan sitä päiväkotijuttuakin... Sitä juuri peräänkuulutan, että elämä ei ole mustavalkoista! Elämäntilanteet on erilaisia.
Lähipiirissämme eräs äiti ihmettelee kun menen töihin, vaikka kuopus on vasta 2v kun hän itse menee vasta kun lapset ovat koulussa. Elämämme eroaa siinä, että minun mieheni tekee säännöllistä työtä, ei matkusta ja ei tee ylitöitä. Hänen miehenstä matkustaa, on jopa kuukauden putkeen ulkomailla, usein sota- tai maanjäristysalueilla. Eikö näissä elämäntilanteissa ole selvä ero ja molempien ratkaisut ovat perusteltuja?
Näette mitä se meininki siellä on. Se on väsyttävää, stressaavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin näette miten lapset kärsivät vanhempien ratkaisuista!
voi valita,
käyttäytyykö itse niin, että avioliiton/ suhteen jatkumiselle on edellytyksiä
hoitaako liittoaan
onko valmis selvittämään ongelmat
onko valmis antamaan anteeksi
pystyykö asettamaan muiden tarpeet omiensa edelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä lasten hankkimista pitäisi miettiä vähän ennakkoonkin!
Onko puoliso oikeasti se, jonka kanssa haluan elää seuraavat 20 vuotta? Onko hänestä vanhemmaksi? Onko hän sellainen vanhempi, jollaisen lapselleni haluan? Onko minusta vanhemmaksi? Onko lapsi minulle tärkein? Voinko asettaa jonkun muun itseni edelle?
Tajuanko mitä lastenhoito oikeasti on? Tajuaako puolisoni?
Jne. jne.
Nykyään tuntuu kyllä välillä, että ihmiset ei mieti yhtään mitään ratkaisuja tehdessään, tohottavat vaan eteenpäin.
Kaksivuotias on jo sentään vähän paremmin varustettu pärjäämään päiväkodissa, mutta aika pieni hänkin on. Minä hain ja sain lapselle paikan siinä iässä, mutta lykkäsin sitten loppujen lopuksi hoitoon laittoa vuodella - todellakin käytyäni siellä päiväkodissa.
Hän kertoi että nyt kun heillä on siirrytty omahoitaja järjestelmään, tilanne on lasten kannalta suunnillleen inhimillinen. Lapseen tutustuminen esim. aloitetaan lapsen kotona ja kaikissa hoitotilanteissa on mukana tämä ' omatäti' . Kuitenkin hän totesi että tuntuu pahalta niiden vanhempienkin puolesta, mitä iloa on lapsesta jota näkee 3-4 tuntia päivässä. Kaikki uudet kehitysaskeleet kerrotaan äidille. Teidän lapsi kävelee, teidän lapsi sanoi kolme sanaa peräkkäin.. kävi potalla yms yms...
Ilman tuota omahoitaja järjestelmää tilanne oli kuulemma ollut IHAN KAMALA seka hoitajille että lapsille. Kuka haluaa omalle lapselleen sellaista? Eikö olisi hyvä tinkiä vaikka asunnon koosta muutama vuosi ja hoitaa lapset kotona, niin etteivät he joutuisi suuren massan osasiksi koko lapsuusajakseen. Meillä ollaan KÖYHIÄ, mutta silti on varaa hoitaa lapset kotona ainakin siihen kun nuorin on kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ilmapiiri on useimmiten mukava, isompien puolella leikitään ryhmissä, pienten puolella vauvat sylissä ja taaperot touhuaa. Hoitajat hyväntuulisia ja valmiita juttusille.
Tuosta ollaan joskus puhuttu tarhan aikuisten kesken. Vanhemmat tuovat lapset aamulla, kun on vielä melko rauhallista ja hakevat illansuussa, kun taas alkaa jo olla hiljaisempaa. Se päivän meteli, tohina, kiire jää näkemättä. Olkaa siellä tarhassa koko päivä, mieluummin useampi päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vien ja haen lapsen myös eri aikoina päivässä, ja joka kerta, kun olen mennyt päivkotiin, lapseni ryhmässä on on ollut levollinen tunnelma.
Meillä on käytössä omahoitajajärjestelmä, ja tilaakin on sille, että eri lapsiryhmät leikkivät eri huoneissa.
Ehkä meille on sattunut hyvä päiväkoti?
Sitä on vaikea hyväksyä, ja on lohdullista ajatella, että esim. jäämällä kotiin lapsen kanssa muutamaksi vuodeksi - keinolla millä hyvänsä - voi kaiken muuttaa hyväksi.