helevete, nyt meni hermot, lapset valittaa mun tekemästä ruuasta koko ajan
Tänäänkin tein makaronilaatikkoa ja vadelmarahkapiirakkaa, niin eiköhän nämä meidän nirppanokat (8 ja10v.) valittaneet koko ajan kun ei tykkää, pahaa jne. Millan äiti tekee parempaa piirakkaa, koulussa makaronilaatikko on parempaa vali vali vali. . . .
Ja tämä ei tosiaankaan ole ainut kerta, tämä on joka päiväistä, aina jotain vialla mun tekemissä ruuissa. Tänään palo pinna lopullisesti, myönnettäköön, että vajosin lapsen tasolle ja sanoin, että syökää perkules tästä lähin mitä haluatte, mä en tee enää ruokaa, se on loppu nyt. Nuorempi kysy vähän hädissään, että mitä me sitten syödään huomenna, sanoin, että syökää mitä haluatte, tämä äiti ei tee enää ruokaa. joo olin aika lapsellinen, mutta nyt tuli raja vastaan.
Onko muilla nirsoja ruuan suhteen? Mitä voisin tehdä, että lopettasivat ainaisen valittamisen minun tekemästä ruuasta, koska minun kai sitä on jatkossaki tehtävä.
Kommentit (7)
jostain syystä ne ei vain kelpaa mun lapsille. En tiedä onko niille tullu tästä valittamisesta tapa? Ai niin vajosin niin alas tänään, että sanoin vanhimalle, että muuttaa sinne Millalle, kun siellä äiti osaa tehdä niin paljon parempaa ruokaa, hävettää
t. ap
että tämä ei ole ravintola, jossa valitaan, mitä syödään. Ruoasta saa olla mitä mieltä tahansa, mutta sitä ei tarvitse kaikille kertoa.
Tiedän etten osaa ihmeellistä ruokaa laittaa, mutta pakkohan se on jotain yrittää tehdä, kun einekset on niin epäterveellisiä.
Isompi valittanut jo vuosia. Viikko sitten sanoin että jos ei kelpaa niin voi poistua pöydästä. Ja karkotin pojan pöydästä pois. Tuli hetken päästä takaisin ja istui hiljaa syömään. taisi säikähtää.
ei ole sen jälkeen minun ruuista valittanut. Isälleen tosin tänään valitti isän tekemään. ja mies laittaa ruokaa ehkä kerran vuodessa...
Onhan se todellakin rasittavaa, kun vaivalla teet, ja sitten vain niristään. Kai lapsille joutuu välillä sanomaan tiukastikin, kun ei muu auta. Eiväthän lapset nenillekään saa hyppiä. Se on vain käytöstapojen opettamista, kun opetetaan olemaan kiitollisia eteen tarjoillusta ruuasta. Enkä tarkoita sen kummmepaa kiitollisuutta, kuin tuo valittamattomuus, ja että syö sen minkä on itse ottanut, ja lopussa voi vielä kiittää. Ehkä isä voisi näyttää mallia lapsille ja ottaa tavakseen kehua äidin tekemää ruokaa. Ja äitiä, joka on ollut niin kiltti, että on tehnyt sitä ruokaa.
Olen opettanut pienestä pitäen tytölleni, että kun syödään vieraissa pitää muistaa kiittää kauniisti ja ei saa haukkua ruokaa, vaikka ei niin kauheasti pitäisikään. Tyttö oli sitten kerran syönyt tätinsä luona, täti oli kysynyt syönnin jälkeen, että maistuiko, johon tyttö(3v.) oli vastannut reippaasti, että " ruoka oli kyllä hyvää, mutta ei maistunut miltään" . Oli kuulemma siskolla ollu naurussa pitelemistä :)
Meillä ei valita kehuvat aina kuinka hyvää ruokaa! ;))