Kestätkö, jos joku arvostelee äitiyttäsi?

Jos en ole pyytänyt, ja arvostelija ei tiedä yhtään mistä puhuu, niin se vituttaa tottakai. Jos taas osuu oikeaan, niin sittenpä oli varmaan syytäkin ottaa arvostelu vastaan. Yleensä ottaen reaktioni on kuitenkin "suksi vittuun jos en ole pyytänyt neuvoja".

Monesti olen kyllä saanut vinoilua mutta en kertaakaan kunnon perusteita sille.

Lapseton sukulaisnainen tulee aina aukomaan päätään kaikesta; milloin on vääränlaiset vaatteet lapsella, milloin hän menee piloille siitä että lohdutamme kun itkee jne. paskaa.

Ei kukaan ole kyllä arvostellutkaan

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Itse tiedän millainen äiti olen, joten ei kauheasti närästä jos joku sitä arvostelee. EVVK.

arvosteluja on kyllä tullut kun aina joku besserwisser tietää, miten autistista lasta pitäisi kasvattaa paremmin. Tai ainakin luulee tietävänsä.

Alkaa vaan vituttaa.

Miten te oikeasti jaksatte välittää jonkun ihmisen sanomisista jos itse tiedätte ne aiheettomiksi?



Heikkoa itsetuntoa vai mitä?

Mutta tottakai närkästyn, jos tullaan aiheettomasti arvostelemaan. On sen verran henkilökohtainen asia nimittäin. Ihan samalla tavalla närkästyisin vaikka siitä, jos joku tulisi sanomaan, että oletpas lauta tai persees on ihan julmetun kokoinen. Tiedän, että kumpikaan väite ei pidä paikkaansa, mutta on se nyt aika törkeää tulla tuollaista laukomaan!



Noh, eipä ole vielä kukaan ikinä mitään noista sanonut tai arvostellut, joten spekulointia kaikki tämä. :)

Kestän, naurattaa vain, kun yksi lapseton ystäväni arvostelee milloin mistäkin ja kyseenalaistaa tekemiäni valintoja ja päätöksiä. Aina ajattelen, että katsotaanpa sitten kun sinä olet äiti...