Teologi vastaa hetken.

Eli onko ennen Jeesusta ollut jo tällainen kultti, jossa Jumala lähettää poikansa sovittamaan synnit?

Sehän antaa Jeesuksesta vähän toisenlaisen kuvan raamattu. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että Tuomaan evankeliumi on kirjoitettu aiemmin kuin raamatun evankeliumit.

eikö pelkkä usko riitä siihen että taivaspaikka aukeaa?

Mutta jos kysyt omaa mielipidettäni, niin olen sitä mieltä, että kuoleman jälkeen on elämää. Se "muodosta" en osaa tarkemmin sanoa, mutta minulla on uskomus, että elämänsä hyvin eläneet pääsevät sielunsa muodossa "vapauteen ja hyvyyteen". Pahaa tehneet jäävät kiertämään karmansa kera välitilaan, josta voivat mahdollisesti vielä päästä valoon tai sitten pahaa tehneet tuhoutuvat kuolemassa (=helvetti, joka ei siis näkemykseni mukaan ole kuitenkaan tulinen järvi, vaan kaiken loppu).



Seurakunnan merkitys uskovan ihmisen elämässä saattaa olla ratkaiseva. Toiset pysyy totuudessa seurakunnan uskon varassa ja toiset vaikka istuisivat luolassa koko elämänsä. Itse olen mystiikkaan taipuvainen ja saan suurimmat hengelliset inspiraationi/herätykseni yksinäisyydessä hengellistä kirjallisuutta lukien. Seurakunnan merkitystä en kuitenkaan halua vähätellä, koska se tosiaan on toisille elintärkeä tekijä uskossa. Toisten usko voi kannatella vaikeina aikoina ja epäilyksessä.



Usko on joka tapauksessa näkemykseni mukaan lahja Jumalalta, joten jos sen on saavuttanut jotain muuta kautta, kuin seurakunnan välityksellä, voi sitä silti pitää totena. Ja uskohan riittää.



T: Ap

lukemaan juupas/eipäs keskusteluja AV-palstalla koskien kristinuskoa ja ateismia jne. joss tosiaan keskustelut ovat hetkittäin kiihkeitä.



Mitä tunteita ne herättävät teologissa, löytyykä kansan kuuntelemisesta oppia arkielämään ?

turhauttavaa. Ihmisillä on mitä ihmeellisempiä näkemyksiä uskonnoista ja niiden sisällöistä. Mielestäni on hienoa, että keskusteluja käydään, mutta jotain faktojen tsekkausta voisi harjoittaa jokainen.



Puhutaan ihan mitä sylki suuhun tuo ja esitetään se jonain totuutena. Sellainen saa sekäkarvani nousemaan pystyyn. Varsinkin kun ymmärtää, ettei ihmisten ennakkoluuloihin/fundamentalismiin pysty monestikaan vaikuttamaan. Kun on jotain päätetty, niin siinä pysytään. Se ei ole kovinkaan hedelmällinen lähtökohta keskustelulle uskonnosta/uskosta.



Ja aivan varmasti kirjoittelen itse yhtä tyhmiä juttuja asioista, joista en omaa tarpeeksi tietotaitoa. En siis nosta itseäni millekään jalustalle. Monet jutut vaan tuntuu niin turhilta riidan aiheilta. En myöskään lue lehdistä taisteluista esim homoliittojen puolesta/vastaan tai naispappeuskädenväännöstä. Jonkin verran toki, mutta en liikaa. Siinä saa vaan päänsä kipeäksi.



T: Ap

Ihmettelen, en tarkoita tätä niin, miten tämä varmasti kuulostaa nyt korvaasi, miksi ette ole kastaneet lapsianne, jos kuitenkin uskotte Jumalaan, jonka jollain tavalla näette liittyvän kirkon opetuksiin? Kastehan on pyhä sakramentti. Kirkon opin kannalta oleellinen.



Jeesus käski kastamaan ja ottamaan kasteen. Oletteko ajatelleet, että lapsenne saa itse päättää myöhemmin? Lapseni ovat kastettuja ja ajattelen asian niin, että saavat päättää rippikouluiässä jatkosta, silloinhan usko vahvistetaan, eli ikään kuin otetaan tai jätetään.



Jokainen tekee tavallaan. Tämän asian edessä olen, hämmästyn jopa itse, yllättävän korkeakirkollinen ja traditioon nojaava. Minä nauvoisin teologina kastamaan lapsen.



Kymmenykset näen annettavan kirkollisverona. En usko siihen, että jokaisen pitäisi näkyvästi tuoda 10% tuloistaan johonkin astiaan alttarin eteen. Sellaiset suuntaukset ovat monesti olleet hurmahenkisiä tai äärimmäisen fundamentalistisia. Usein täyttäneet lahkon merkit.



T: Ap, joka muistuttaa, että kommentoi koko ajan yksityishnkilönä, eli minään kirkon omanatuntona

käymme kuitenkin kirkossa ja uskomme Jumalaan.

Onko se OK?

Pitääko antaa kymmenykset?

Emme ole kuuluneet kirkkoon pitkiin aikoihin, koska olemme olleet mukana "vapaissa" piireissä. Olen nyt halukas liittymään kirkkoon mutta hämmentynyt, koska niin monet ovat opettaneet, että lapsikaste on väärin, epäraamatullista, suorastaan noituutta. Voisitko lyhyesti perustella lapsikasteen? Onko perusteita olettaa, että varhaiset kristityt, Paavalin aikalaiset, kastoivat sylivauvoja? Tämä asia on minulle erittäin tärkeä.

Se on mielestäni tarpeeksi tärkeä dogmi. Jeesus ja aikalaisensa uskoivat elävänsä lopunaikaa. He eivät tienneet kuinka kauan aikaa oli jäljellä - ehkä viikko, ehkä kuukausi. Joka tapauksessa ukottiin, että ylkä tulee pian, kehoitettiin valvomaan, jotta päästäisiin perille.



Jeesus antoi myöskin ymmärtää, että kaste on elintärkeä asia puhuttaessa pelastuksesta. Usko ja kaste. Aikalaiset siis uskoivat ajan olevan lopussa, miksi ihmeessä he olisivat jättäneet lapsensa kastamatta, jos uskoivat, että ilman kastetta ei voi pelastua ja samalla uskoivat, että aika saattaa hyvinkin loppua ennen kuin heidän lapsensa varttuvat?



Itse en näe lapsikasteessa mitään pahaa. Päinvastoin. Siinä toteutetaan Jeesuksen käskyä kastaa. Tiedän toki, että monessa vapaammassa suunnassa lapsikaste on kirosana. Näissä suuntauksissa kuitenkin usein unohdetaan se, että Jeesus ei kieltänyt kastamasta lapsia. Uskon, että hän olisi sen maininnut, jos tämän toimituksen johdosta joku olisi helvettiin joutumassa/taivaspaikkansa menettämässä.



ut kertoo, että kasteelle mentiin perhekunnittain. Tämä käsittää siis perheen kaikkine jäsenineen. Siihen aikaan ei oltu niin individualistisia kuin tänä päivänä, että olisi ensinnäkään alaikäisiltä kyselty mielipiteitä. Mies oli perheen pää ja sen pään mukaan marssittiin, kasteellekin.



T: Ap

Kuuleeko Jumala myös ne rukoukset, jotka rukoillaan panematta käsiä ristiin?

Antaako Jumala anteeksi, jos keskeytän raskauden todella sairaan lapsen takia (13 tai 18 trisoma, kuolemaan johtava sydänvika, aivottomuus jne...)?

Onko ihmisellä oikeutta rukoilla saavansa terveen lapsen (tuli mielln mm. yhdestä tämänäpäiväisestä av-keskustelusta)?

No mieheni tulee uskovaisesta perheestä ulkomailla ja he uskovat aikuiskasteeseen. Tai siis lapsi kasteeseen jos lapsi niin haluaa.

He eivät näe sitä esteenä pelastukseen.



Miksi en voisi antaa lapseni päättää asiasta. He uskovat nyt Jumalaan, varmaan enemmän kuin monet kasteen saaneet. Olisisivatko he nyt sitten eri asemassa kastettujen kesken jos he sattumalta kuolisisivat.

Sanoihan Jeesus että minä olen paimen ja lampaat tuntevat paimenen äänestä. Onko selllaista pakko riittiä siis oltava? Pelastuihan se rosvo ristilläkin vaikka ei saanut kastetta.

Raamatussa mainitaan kuinka talonväki tuli uskoon ja sai kasteen, missään ei kuitenkaan sano että siinä talonväessä oli vauva joka sai kasteen.

En tiedä miksi pitäisi. En usko että Jumalan silmissä he ovat eri asemassa muiden kanssa.

Jeesus antoi myöskin ymmärtää, että kaste on elintärkeä asia puhuttaessa pelastuksesta. Usko ja kaste.

Jeesus sanoi että lasten tulla luokseni, hän ei kastanut lapsia.

Onko Jumalan kyky pelastaa jotenkin olematon jos kastetta ei ole tehty?

t: yksi joka tuntee aikuiskasteeseen kuuluvan papin tyttären. Hän meni neuvosto aikana rajan taakse saadakseen kasteen siellä missä se oli lain vastaista.

Sanoi että länsimaiset eivät osaa asiaa edes ymmärtää

pääsee kuoleman jälkeen taivaaseen? Teoilla, hyvillä tai pahoilla, ei ole tässä merkitystä, vaan ainoastaan Kristuksen sovituktyöhön uskomisella. Onko sinulle mahdollisuutta esim. kirkon palveluksessa opettaa/sanoa, että pelastumisen ratkaisee ihmisen teot?

Olin nuorena srk-nuori ja opin, että tämä on ihan ydinkysymys.

Jumala kuulee jokaisen huokauksesi, jokaisen ajatuksen, jokaisen rukouksen, jokaisen laulamasi hengellisen laulun, jokaisen kyyneleen jne. kaikki nämä toimivat rukouksina. Kädet on opeteltu myöhemmin laittamaan ristiin siksi, että kädet pysyisivät rauhallisesti aloillaan. Voit rukoilla vaikka autoa ajaessasi, unesikin voi olla rukous. Alunperinhän perimä kertoo kohotetuista käsistä..

Minä en tiedä mitä Jumala antaa anteeksi. Uskon kuitenkin, että Jumala on puhdasta armoa. Armo on ansiotonta rakkautta meidän osaksemme. Jotain mitä emme ole teoistamme katsoen ansainneet, mutta joka lankeaa osaksemme Jumalan tahdosta.

Jokaisen vanhemman oikeus on toivoa tervettä lasta. Olisi täysin absurdia väittää, että ei ole vanhempana tätä toivonut. Eikö ole jokaisen vanhemman velvollisuus toivoa lapselleen parasta mahdollista elämää. Elämää, johon ei liity kipua eikä kärsimystä. Varmasti jokainen vanhempi toivoo lapselleen myös mahdollisimman pitkää elämää. Sairaan lapsen saatua lasta tietenkin rakastaa yhtä paljon kuin tervettä, mutta uskoakseni jokainen vanhempi kuitenkin, ainakin sydämesä sopukoissa, toivoo, että tämä saisi olla terve.

T: Ap

Kuuleeko Jumala myös ne rukoukset, jotka rukoillaan panematta käsiä ristiin?

Antaako Jumala anteeksi, jos keskeytän raskauden todella sairaan lapsen takia (13 tai 18 trisoma, kuolemaan johtava sydänvika, aivottomuus jne...)?

Onko ihmisellä oikeutta rukoilla saavansa terveen lapsen (tuli mielln mm. yhdestä tämänäpäiväisestä av-keskustelusta)?

Ymmärsin, että olitte molemmat ev.lut.kirkosta. Siksi jäin ihmettelemään kasteen puutetta. Se kun kuuluu kirkkomme peruselementteihin. Tapanne toimia ei oleyhtään sen huonompi. Te teette juuri niin kuin koette sydämessänne oikeaksi. Omantunnon lakiin on hyvä luottaa, Jumala on sanonut kirjoittaneensa lain sydämeemme. Turhan usein emme usko tätä sydämen ääntä. Oma sydämeni käski minua kastamaan lapseni ja sille aion olla uskollinen.



Minä en näe tavassanne toimia mitään väärää. En koe, että lapsenne olisivat huonommassa asemassa pelastuksen kannalta. Kirkon opin kannalta tämä ei mene dogmaattisesti oikein, mutta ei kaiken pidäkään mennä. Tämän sanon taas yksityishenkilönä. Teologina minun olisi suositeltava lasten kastamista.



T: Ap

Tilanteita on niin erilaisia, ettei niitä voi mielestäni niputtaa kaikkia yhteen pinoon. Lapsillanne on uskoa ja uskova yhteisö ympärillä, se on hieno asia.



Miksi ihmeessä olisi pitänyt mainita erikseen, että vauva sai kasteen? Jos sanotaan, että kasteelle mentiin perhekunnittain, niin se käsittää koko perheen.



T: Ap

Puhut karmasta ja hyvästä elämästä pelastuksen ehtona ja kiellät helvetin ikuisen kärsimyksen. Ymmärtääkseni sielu on iankaikkinen, se ei voi kuolla. Ja kun olemme kristittyjä, uskomme kohde on Kristus, ja hyvä elämä ei pelasta, vaan Kristus pelastaa kun uskomme häneen. Voit elää erittäin huonon elämän, tulla sen lopulla pelastetuksi ja päästä taivaaseen. Tai voit elää suurenmoisen elämän tehden hyväntekeväisyyttä, käyttäytyen sivistyneesti ja äärimmäisen uhrautuvasti, mutta silti päätyä helvettiin, koska turva ei ole Jumalassa vaan omassa hyvyydessä. Tuo vaatimus hyvästä elämästä tiputtaa ainakin meikäläisen heti sinne helvetin puolelle.

Jeesus kuitenkin käskee antaa lasten tulla Hänen tykönsä ja varoittaa vielä perää "älkää estäkö heitä", hän käskee kastaa kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Miksi lapset eivät olis osa tätä joukkoa?



Jeesus totetaa, että taivasten valtakunnassa viimeiset/pienimmät (makros - aivan pienet lapset) tulevat ensimmäisiksi. Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta ja jos emme ota sitä vastaan kuten lapsi, emme tule pelastumaan. Jeesus ihannoi lasten tapaa uskoa. Uskoa ilman epäilystä, uskoa ilman kyseenalaistamista.



Itse perustan kasteen merkityksen siihen, että Jeesus näin opettaa. Sen nojalla en uskalla muuta tehdä. Jumala on suuri mysteeri, salaisuus, samoin kuin hänen sakraenttinsa. Ei niitä voi selittää järjelle sopiviksi, kuten ei uskoakaan.



T: Ap, joka pahoittelee vastausten viipymistä - av takkuilee.

Ei hyvää tekemällä pääse taivaaseen. Sakramentit ovat asia erikseen. Hyvän tekemisellä tarkoitan toisten palvelemista jne. Ilman uskoa nämä teot ovat turhia. Usko liittyy kuitenkin vahvasti ev-lut.kirkossa kasteeseen. Kasteen on lahja Jumalalta, aivan kuten uskokin. Samanlainen sakramentti on ehtoollinen. Siinähän jaetaan leipää ja viiniä, mutta Jumalan lahjana näiden tuotteiden välityksenä välittyykin Jeesuksen ruumis ja veri - armo ja pelastus.



Ilman uskoa kasteen omaaminen tai ehtoollisen nauttiminen on kuitenkin turhaa. Jeesus kuitenkin uskoi, että lapsella on luonnostaan uskoa ja juuri se usko on se oikea, koska se ei pyri todistelemaan mitään, se vain uskoo.





T: Ap