Lue keskustelun säännöt.
Huvitti kuunnella ensimmäistään odottavan synnytyssuunnitelmia. Työkaveri
04.12.2008 |
kertoi kirjanneensa ylös asioita joita haluaa ja joita ei missään nimessä saa tehdä hänen synnytyksessään. Imukuppia ei saa missään tapauksessa käyttää. Totesin ettei siitä itse voi päättää jos tilanne niin vaatii. Epiduraali pitää saada just silloin kun hän sen haluaa. Synnytysjakkara oli ehdoton edellytys sekä perhehuone. Pokkana väitti että antaa listan synnärillä ja kyllä siellä toteutetaan kaikki toiveet.
Yritin pudottaa maan pinnalle, ehkä turhaan. Toivon toki että homma menisi niin kuin suunnittelee tapahtuvaksi. Mielestäni synnytystä ei voi käsikirjoittaa.
Aina ei ole mahdollista synnyttää jakkaralla, yhden olen sillä synnyttänyt onnistuneesti ja olin tyytyväinen, seuraavaan kerran en kyennyt nousemaan tutkimuspöydältä mihinkään kalvojen puhkaisun jälkeen. Olin avoinna 4 cm ja puolen tunnin kuluttua täysin auki ja lapsi syntyi, viimeinen puolituntinen oli yhtä supistusta, ei jakkaralle nouseminen ollut mitenkään mahdollista tuossa tilanteessa.
Kommentit (17)
Minä kanssa olin suunnitellut miten olen ammeessa avautumisvaiheen, otan epiduraalin ja kaikki mahdolliset mömmöt - mielellään kokovartalopuudutuksen... Noh, menin sairaalaan "näytille", olin 9cm auki ja eikun saliin ponnistamaan. Paniikissa sopersin että haluaisin nyt tosiaan sen epiduraalin, arvatkaahan vaan sainko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneks täällä on sentään viisaita ja kokeneita mammoja, jotka tiputtaa moiset urpot ensisynnyttäjät saman tien maanpinnalle. Toivottavasti se huomaa synnyttäessään, kuinka tyhmä ja väärässä oli ja tulee sit tänne kiittämään ja pyytämään anteeks.
Anna toisen olla. Eka synnytys jännittää varmaan ja siksi suunnittelee kaiken parhain päin, vaikkei suunnitelmat sitten pitäisikään.
Äärimmäisen vaikea palveltava kun on asiakkaana, olen kuullut ja nähnyt.
Siis meillä tääällä synnärille pitää täyttää esitietokaavake jo ennen synnyttämään menemistä ja siinä kysytään synnyttäjän toiveita synnytyksestä. Siihen saa kertoa, toivooko mahdollisimman luomua synnytystä vai sitä "koko vartalo puudutusta", saa kertoa, tahtooko jakkaraa tai ammetta, vesirakkuloita, ilokaasua, epiduraalia tai mitä vaan.
Kätilöt sitten pyrkii ottamaan toivomuksen mahdollisuuksien mukaan huomioon, ja jos synnyttäjän mielipiteet matkan varrella muuttuu, kätilöt täällä meillä kyllä pyrkivät tukemaan synnyttäjää sitten niiden uusien toiveiden mukaan.
Olen siihen listaan minäkin laittanut ammetta ja jakkaraa ym. Viimeisimmän kanssa toivoin luomua, mutta tilanteet muuttui ja jouduttiin käyttään sitten äkäisempiä juttuja (oli kolmas synnytys, joten oli jo kyllä tiedossa, mitä se on - ja edelliset olikin luomuja). Kätilö oli tukenani ensin luomuvaihtoehdoissa, mutta sitten kun asiat muuttuivat, tuki minua myös epiduraalissa. SItten vielä myöhemmin, ennen synnäriltä kotiin lähtöä kävi juttelemassa, että kun se ei nyt sitten mennytkään niin kuin piti, niin jäikö mulle jotain hampaan koloon. Ei jäänyt. Ihania, ammattitaitoisia ihmisiä on ollut minulla apuna jokaisen lapsen syntymässä.
Eli miksi sun työkaverisi ei saisi ap suunnitella synnytystään etukäteen? Kyllä hän varmasti ottaa huomioon sen, että kaikki ei välttämättä mene niin kuin hän haluaa, mutta toiveet esitetäänkin siksi, että niiden mukaan mennään, jos mahdollista.
Kummasti se siitä sitten raskauden edetessä lyheni, eikä mitään listaa enää synnärille lähdössä ollut mukana. Parasta oli mennä katsomaan mitä siellä tapahtuu. Hyvin meni molemmat kerrat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei voi vaatia ehdottomasti. Tottakai toivomuksia saa ja pitääkin esittää ja ne otetaan huomioon ja pyritään toteuttamaan. Valitettavasti tunnen itsekin pari tällaista "vaatijaa" jotka sitten ovatkin ihan järkyttyneitä olleet synnytyksen jälkeen kun ei pystynytkään täysin hallitsemaan synnytyksen kulkua. Tärkeää olisi korostaa heille että synnytys on luonnollinen tapahtuma ja joka kerta erilainen.
Kaikilla ei ole, mun ainoa toive on ollut viimeisimpien kohdalla heti raskaustestin näytettyä plussaa, että saan varmasti sen EPIDURAALIN. Mutta jos on jaksava ja päättäväinen synnyttäjä, on oikein hyvä että osaa sanoa mitä haluaa, eikös se helpota kätilönkin työtä, ja luulisi että fiksu ihminen tajuaa että lapsi on saatava ulos vaikka imukupilla, vaikka Sheila Kitzinger sanoisi mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammattitaitoiset kätilöt saa kyllä ystäväsi tuntemaan että sai kaikki mitä vaati,vaikka oikeasti synnytys meni miten meni! :)
Tai sitte jos hän on erikoisen hankala, niin ehkä viimeistään synnytyksen jälkeen on oppinut ettei kaikki mene aina hänen pillin mukaan (ellei ole niin hyvä tuuri että meneekin :) )
Saa suunnitella mutta hän oli sitä mieltä että hänen määrysten mukaan toimitaan.
Useamman synnyttäneenä nämä tiukkaan sävyyn esitetyt vaatimukset pakkaa oikeasti huvittamaan. Jokainen synnytys on ollut erilainen ainakin minulla ja tuntemillani ihmisillä.
Onneksi ei sentään sanonut kuinka kauan hän on ajatellut synnytyksen kestävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein synnytyssuunnitelman ja kokenut kätilö huomioi sen aika hyvin. Tosin synnytykseni meni keskimääräisessä aikataulussa ilman isompia ongelmia.
- Sain epiduraalin ajoissa ja enemmän kun yhden annoksen aivan kuten olin toivonut joten kipuja ei ollut
- kokenut kätilö toi toiveeni mukaisesti lapsen rinnalleni synnytyksen jälkeen vaikka muut hoitajat olisivat laittaneet vähän ähisevän lapsen heti tarkkailuosastolle.
En tiedä vaikuttiko se, mutta imetys käynnistyi myöhemmin loistavasti ensimmäisten 4;n päivän erosta huolimatta.
Koin synnytyssuunnitelman rauhoittavana ja kun synnytykseni meni aivan loistavasti ilman kipuja ajattelen ettei suunnitelmasta ainakaan ollut haittaa. Hyvää tuuriakin taisi olla mukana.
-Toivoin salaa sektiota
-vakavien LÄÄKETIETEELLISTEN syiden vuoksi molemmat lapseni syntyivät kiireellisillä sektioilla.
Ikimaailmassa en kenellekään olisi myöntänyt asiaa odotusaikana,tai oikeastaan vieläkään,sen verran siitä saisi p****a niskaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistelen aikaa, kun olin itse menossa synnyttämään esikoista ja ystäväni muutamaa viikkoa myöhemmin. Hän oli pakannut kassia pitkään ja hartaasti: mm. meikkiä ja useita pitsialushousuja sekä oma satiiniyöpaita. Taisi mukana olla oma kylpytakkikin.
En tiedä uskoiko, kun epäilin homman olevan aika veristä ja likaista touhua, jota varten ei kannata omia vaatteita tuhlata... ;-)
ja kolmella ekalla kerralla en pyynnöistäni huolimatta saanut epiduraalia ollenkaan, koska sitä ei kuulemma voinut nopeassa synnytyksessä laittaa. Vasta neljännellä kerralla kuulin, että se oli ollut puppupuhetta. Joten se niistä toiveiden noudattamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei ole, mun ainoa toive on ollut viimeisimpien kohdalla heti raskaustestin näytettyä plussaa, että saan varmasti sen EPIDURAALIN. Mutta jos on jaksava ja päättäväinen synnyttäjä, on oikein hyvä että osaa sanoa mitä haluaa, eikös se helpota kätilönkin työtä, ja luulisi että fiksu ihminen tajuaa että lapsi on saatava ulos vaikka imukupilla, vaikka Sheila Kitzinger sanoisi mitä.
muistelen aikaa, kun olin itse menossa synnyttämään esikoista ja ystäväni muutamaa viikkoa myöhemmin. Hän oli pakannut kassia pitkään ja hartaasti: mm. meikkiä ja useita pitsialushousuja sekä oma satiiniyöpaita. Taisi mukana olla oma kylpytakkikin.
En tiedä uskoiko, kun epäilin homman olevan aika veristä ja likaista touhua, jota varten ei kannata omia vaatteita tuhlata... ;-)
Mietin tarkkaan mitä otan vauvalle, mitä itselleni.
Mulla taisi olla kaikki nuo mainitsemasi. Ja lisänä vielä ihanat kirkkaan valkoiset pehmeät karvatossut :-) Kätilö niistä kommentoi ennen saliin menoa, että kannattaa ehkä jättää pois, "saattavat" likaantua...
Nyt kohta 7 vuoden, yhden erittäin vaikean alatiesynnytyksen, yhden sektion ja sh-opintojen jälkeen tiedän mitä todellisuus on ehkä liiankin hyvin. En tiedä olenko nyt yhtään sen fiksumpi, saati onnellisempi, kun muutaman kuukauden kuluttua menen synnyttämään kolmatta lastani tiukat faktat tiedossa.
Hoitajana minusta on hienoa, että ihmiset osaavat ajatella positiivisesti. Ei siellä sairaalan ovella tarvitse luovuttaa omaa persoonaansa ja omia tarpeitaan. Ei se silkkiyöpuvussa makoileva äiti ole yhtään sen vähemmän äiti kuin se, joka on sairaalan vaatteissa. Mahdollisuuksien mukaan mennään, ja aina turvallisuus etusijalla. Silloinkin jos kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan on toteutumattomia toiveita helpompi käydä läpi kun ne on alunperinkin selkeästi määritelty. Omien toiveiden ja tunteiden tunnistamisesta on aina hyötyä, silloinkin jos/kun ne menee vähän överiksi.
Minä erehdyin ostamaan ensimmäisessä raskaudessa hänen oppaansa. Se oli täynnä luomukotivesiallassynnytyksen ihanuutta ja kaikenlaista interventiovastaisuutta. No, minähän onneksi synnytin sairaalassa täydellä arsenaalilla ja hyvä olikin, sillä lapseni melkein kuoli siinä rytäkässä. Enpä saanut vauvaani rinnalle heti synnytyksen jälkeen oi-niin-tärkeää kiintymyssuhdetta luomaan vaan hänet kiidätettiin teholle.
Nyt toisen raskauden alussa avasin kirjan lukeakseni raskauspahoinvoinnista. Sieltä sitten opin, että pahoinvointi on itse asiassa aika kulttuurisidonnainen juttu ja monissa kulttuureissa ei tunneta ilmiötä lainkaan. On siis oikeastaan psykologinen juttu. Kirja meni takaisin hyllyyn enkä aio sitä koko loppuraskaudessa avata.
Tää on taas tätä sarjassamme haluan luomusynnytyksen ja sitten otetaankin kaikki mahdolliset kun kipu yllättää. Itsellä kaksi lasta ja kumpaankaan synnytykseen en suunnitellut suurempia. Hyvä niin kun tuli kaksi kiireellistä sektiota.