Asutaanko me liian pienessä asunnossa, 57 neliöinen kaksio, minä ja 5v sekä 7v lapset

Itse asun 60 neliöisessä kolmiossa kahden lapsen, miehen ja kissan kanssa. Ja hyvin mahdutaan.

62 neliön kaksio, lapset 5 ja 4 v. Lisäksi koira ja kärmes. Lapsilla yhteinen makkari ja minä nukun olkkarissa. Haaveilen kyllä lapsille omia huoneita, koska ovat niin erilaisia nukkujia.

Kyllähän siinä mahduttiin olemaan, huoneet olivat isot. Asuimme vuokralla ja esimerkiksi kolmiot olisivat maksaneet jo niin paljon enemmän/kk, että en olisi voinut kuvitella laittavani niin paljon rahaa siihen.



Olen työssäkäyvä enkä saanut silloinkaan mitään tukia, joten itse olisi ollut maksettava lisäneliöt. Tuttu työtön yh-äiti asui yhden lapsensa kanssa upouudessa isossa vuokrakolmiossa, kun sai kaikki tuet. Joten niin se menee, että niillä jotka itse maksavat ei ole varaa asua kovin leveästi, ainakaan vuokralla.

mutta meillä on kaksi nelihenkistä tuttavaperhettä, jotka asuvat samankokoisissa asunnoissa kuin te, ja heillä on lapsetkin jo yläasteella.

2 lapsen kanssa (5v ja 7v). Lisäksi on vielä pieni koira.

Samallalailla on makuuhuone lastenhuoneena, jossa lähinnä nukkuvat ja vain iltaisin nukkumaan mennessä leikkivät. Meillä tosin leikitään vähän joka huoneessa, myös eteisessä.

Läksyt ekaluokkalainen tekee makuuhuoneessa tai keittössä tai joskus jopa olohuoneessa.

En ole ajatellut isompaan asuntoon muuttaa.

Lapsilla oma huone käytössään. Saavat leikkiä kaikkialla, mutta leluja ei jätetä olkkariin , keittiöön tai eteiseen.



Kaipaisin lisäneliöitä kyllä, oma makkari työtiloineen olisi kiva, mutta minkäs teet. Ei täällä pk-seudulla normituloiset yh:t isoja asuntoja ostele...

Mulla lapset 6 ja 4 ja samankokoinen asunto, jossa mulla oh:n yhteydessä alkovi ja mh lasten huoneena. Oma on joten en aio kovin pian muuttaa...

juttu perheestä jossa oli 7+2 hlöä ja asuivat 55 neliöisessä asunnossa. Ette asu asua ahtaasti.

Aika ajoin ahdistaa, kun ei ole omaa tilaa, kellään. Lapsilla siis yhteinen huone ja olohuoneessa on minun sänkyni. Nyt tuntuu, että mahdutaan taas ihan hyvin tähän kämppään :). Vuokra on niin pieni ja koska en tule saamaan isompaan asumistukea, niin on pakko vaan kärvistellä. Ihanaa olla väliinputoaja. Jos olisin työtön, minulla olisi "varaa" asua isommassa asunnossa, mutta koska käyn töissä en kertakaikkiaan suostu maksamaan n. 700 € yksin...pitäisi kai harkita omaa. Mutta näillä mennään vielä tovi...

meillä on pieni ja ahdas asunto, koska isompaan ei ole varaa kahdella työssäkäyvällä. Jos lopetettaisiin työt, saataisiin kunnalta tuplasti isompi asunto kaikkinen tukineen.

Enkä olis ikinä voinnu kuvitellakkaan asuvani pienemmässä asunnossa. Mulle iskee kauhea ahdistus, jos ei ole tilaa ympärillä ja kaikki ahdettu samaan huoneesseen. Ihmettelen oikeasti miten joku pystyy elämään just esim. 50 neliön asunnossa edes yksin.

kyllä se kummasti vaan pistää sopeutumaan pieneen asuntoon, kun kaiken maksaa itse ilman mitään tukia.