ahdistaako muita tulevat pyhät?

siivous, ruoat, ostokset koristelu. Sitten kun pyhät alkavat, rentoudun, makaan ja syön.

Ja se miksi ahdistaa on se, että monilla muilla on suku koolla jouluna, meillä ei.

Omat vanhempani ovat eronneet, isä aivan alkoholisti ja äiti on kunnollinen. Äiti asuu pienessä kodissa jonne ei kyllä jouluksi mahdu. Äiti viettä veljeni perhen luona joulua. Veljen perheelle ei jotenkin viitsi mennä... ei ole tilaa..jos isä ei jois, niin siinä talossa olisi tilaa ja olisi varmasti kivatkin yhteiset joulut. asuvat siis sellaisessa vanhanaikaisessa maalaistalossa, joka on tavallaan paritalo. veli toisella puolen perheineen ja juoppo isä yksin toisella.

anoppi menee mieluummin tyttärensä luo, kuten tänäki jouluna.

on vaan kurjaa, että tuntuu ettei meillä ole ketään.

MUTTA meillä on ihana perhe, me vanhemmat ja kaksi lasta. Meille tulee ihana joulu ja aattoa odotetaan hirveästi. mutta olisi kiva jos olisi niitäkin sukulaisia kuvioissa.

Tähän asti olen ollut ihan hajalla jo etukäteen. Liekö syynä se, että lapseni ovat kasvaneet., etten siis nyt enää olekkaan :). Olen siis yh ja jo neljäs joulu edessä yksin lasteni kanssa. Tähän asti olen aina ollu NIIN uupunut tässä vaiheessa vuotta. Toki väsynyt aavistuksen, mutta EN AHDISTUNUT. Kiitos ap siis aloituksestasi, sen myötä tajusin, että vau, asiathan ovat hyvin! Ja sinulle toivon, että jonain päivänä sinäkin koet tämän fiiliksen :D

En suorita joulua vaan nautin perheen kanssa yhdessä olosta. Kaiken ei tarvitse olla kuin sisutuslehdestä kopioitua. Osaan olla ja levätä letkeänä tekemättä mitään- taito sekin!

Paketoin juuri viimeiset lahjat ahdistumatta ;) mutta se yleisahdistus vaivaa eikä se mielestäni liity suorittamiseen mitenkään. Tai ehkä jotenkin kaukaisesti mutta ei suoraan...Pikemminkin minua ahdistaa se, että joulun pitäisi olla iloinen juhla ja minä en ole sisäisesti kauhean iloinen (enkä tiedä miksi). Toisaalta lasten ilo on onneksi tarttuvaa, ainakn hetkellisesti enkä siis todellakaan aio aattoa mököttää :). Silti jotenkin itsesääli valtaa mielen, kun en osaa olla iloinen....

Olen pystynyt jo nyt rentoutumaan, heittämään irti kaikista pakoista ja siitä, miltä kaiken pitäisi näyttää. Tänään luin kolme tuntia Sofi Oksasen Baby Janea ja nautin joka sekunnista. Lapset leikkivät kavereiden kanssa ja mies metsästi kinkkua marketeilla. Ihanaa! Miksi ahdistua, kun on kerrankin aikaa tehdä mitä haluaa? (Púolustukseksi: rakensin aamupäivällä lasten kanssa kaksi tuntia lumilinnaa, josta tuli kyllä tosi hieno.)

olen kade! mä en kylläkään ahdistu mistää rutiineista (siivoaminen, lahjat, ruoka) vaan lähinnä niistä hiljaisista pyhistä...miksiköhän en osaa nauttia siitä, että voi tehdä, mitä haluaa?! ollapa kroisos, niin voisin mennä aiheesta keskustelemaan jonkun fiksumman kanssa :). no, kaipa se tästä vielä iloksi muuttuu ja kolme päivää menee nopeasti. lapset pitävät huolen siitä, etten ehdi istua ahdistuneena paikallani.

Ei ahdista yhtään. Me ollaan molemmat miehen kanssa ihan jouluhöperöitä ja lapset tietty kans. Kerrassaan ihanaa vaan pysähtyä ja nauttia toisistamme ja hyvästä ruuasta.

niin kummalta kuin se kuulostaakin. se, että kaikki vetäytyvät koteihinsa eikä kukaan liiku missään. olen kaiketi "arki-ihminen". ei mulla ole edes huonoja lapsuusjoulumuistoja ja perhetilanne on hyvä jne.

Taidat olla jonkin verran nuorempi kuin minä? Mä olen jo lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä :) Muistan, että joskus kaksivitosena minuakin ahdisti milloin mikäkin, mutta kun tulee ikää lisää, niin ne ahdistukset rapisee pois.. . tai sitten niitä on ollut jo niin paljon, että eivät enää tunnu missään :D t. kakkonen

no olen minäkin jo yli 30...:). on ne suurimmat ahdistukset kai jo karisseet minultakin mutta tämä ei. syystä tai toisesta.

Lapset lähtee huomenna isälleen ja tulevat sunnuntaina, mä meen huomenna yövuoroon ja valvon viisi yötä.

Kivuton vaihtoehto mulle ja lapset lähtevät isän luokse mielellään. Me juhlitaan joulua, kun he palaa kotiin.

kyllähän kaikki lehdet pursuaa joulun alla juttuja siitä, kuinka ihmiset potevat eriasteista eksistentiaalista angstia joulun aikaan. Yleensä pohditaan vain sitä, miltä yksin elävistä tuntuu, mutta kyllähän joulu kaikkine tunnelatauksineen voi koetella ketä hyvänsä. Parasta olis kai just heittää ne lataukset ja odotukset mäkeen ja suhtautua niihin 2-3 päivään kuin mihin tahansa letkeään pidennettyyn viikonloppuun, joka antaa mukavasti lisää lomaa. Helpommin sanottu kuin tehty, jos on katsonut liian monta Dísneyn joululeffaa... Mahtaako sua ahdistaa sit mikä tahansa rauhoittuminen ja paikoillaan olo? sitten vois ehkä olla jotain työstämistä itsen kanssa.



-2

Vai miksi hiljaisuus ja väenvähyys "turuilla ja toreilla" ahdistaa tuossa määrin? Kyllä nykyään alkaa jo olla Tapaninpäivänä vaikka mitä tapahtumia, eli kotona ei ole pakko nököttää...

Mulla on siis perhe, mies ja lapset, eli en ole yksinäinen. Luulen, että ongelma (ikävä kyllä) on nimenomaan se, etten osaa relata...Nytkin on takana työteliäs syksy, tärkeitä tapahtumia jne. Ehkä tämä on jotain henkistä krapulaa??

Pelkäätkö ettö joku sitten voi tuomita sinut laiskaksi? Vai mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos et suorita ja touhota ja ole aktiivinen?

kun jaoitte tämä ahdistuksen kanssani :). Nyt yritän kömpiä nukkumaan tavoittelemaan joulumieltä. Ja siis: lasten takia jaksan kyllä tsempata. Tämä ahdistus asuu lähinnä omassa päässäni!

En tiedä. uskoisin, että mulla on alitajuinen tunne siitä, että saan jonkun rangaistuksen, jos olen vain.

Oletko joskus saanut rankaisun löhöämisestä?

Mua rassaa vanhempani jotka viettävät joka joulu sisareni perheessä ja tulevat meille koputtelemaan ikkunoita kun ollaan menossa nukkumaan. Anopin luona täytyis käydä, mutta siellä muutama kompastuskivi. Jos pyydetäään meille, valittaa sotkusta ja että meillä on liikaa tavaraa. Imuroin kyllä usein, ja pesen lattiat ja vessan kerran viikossa, mutta tavaraa meillä kyllä on, säilytystiloja ja neliöitä vähän.