Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

suhdetoimintaa

15.01.2006 |

Tästä eräästä tapauksesta tuli mieleeni, että jotkut täällä takuuvarmasti tunnistavat minutkin, jos yhdistelevät asioita. Yritän kirjoittaa niin, että voisin sanoa mielipiteeni ao. henkilöille myös naamatusten.



Joidenkin elämä on niin köyhää, että täytyy keksiä siihen jännitystä kyttäilemällä muita. Voi sitten tuntea itsensä ylemmäksi. Esimerkki: Joitakin vuosia sitten mulla oli tenttiputki menossa enkä ehtinyt mieheni mukaan viettämään viikonloppua kavereiden kanssa. Tästä sitten alkoivat jotkut vetää johtopäätöksiä, että meillä menee huonosti. Kaiken kukkuraksi mieheni oli nähty heittävän autollaan yksinhuoltajaäidin kaupungille, hui kauhistus! Tälle naiselle soitettiin kotiin ja kyseltiin, mitä tämä tällainen tarkoittaa. Mulle vihjailtiin, että miehellä on toinen. Mies sai kuulla osansa. Kerran sain tarpeekseni. Kun mieheni kännykkä soi ja hänen kaverinsa heitti mulle tsoukkia, että siellä on varmaan naisystävä, totesin, että mitäs se muille kuuluu, jos tykätäänkin olla kolmisin. Siihen loppuivat jutut siltä erää.



Opetus? Pienet on monesti piirit tässä maassa, niin hyvässä kuin pahassa. Mä olen oppinut olemaan välittämättä siitä, pidän vain huolen omista asioistani ja olen miehelleni rehellinen. Jos on jotain asiaa, sanon sen suoraan sille, jota asia koskee. Mieheni kanssa puhumme kavereistamme, mutta muille varon kertomasta tunnistettavasti. En näe, en kuule, en puhu ;)

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
15.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehelleni usein kerrotaan missä päin olen ajellut, automme kun on helppo tunnistaa... Ja usein siihen " tunnistamiseen" riittää että auto on ollut samanvärinen.. Mies sitten ihmettelee että mitä ihmettä minä olen tehnyt jossain Keravalla tms...

Opetus? Pienet on monesti piirit tässä maassa, niin hyvässä kuin pahassa. Mä olen oppinut olemaan välittämättä siitä, pidän vain huolen omista asioistani ja olen miehelleni rehellinen. Jos on jotain asiaa, sanon sen suoraan sille, jota asia koskee. Mieheni kanssa puhumme kavereistamme, mutta muille varon kertomasta tunnistettavasti. En näe, en kuule, en puhu ;)

Toivottavasti komennot toimii...

Vierailija
2/2 |
15.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en harrasta kyttäilyä keskimääräistä enempää, mitä nyt iltaisin kiikaroin naapureita pimeänäkökiikar......



Olen tunnistanut täältä vuorenvarmasti kaksi henkilöä, mutta oma häveliäisyyteni ja perusempaattisuuteni estää mitenkään tuomasta tätä esille ja miksi edes tekisin siitä asiaa (saatan itsekseni nauraa, että voihan helkutti tuokin täällä ja tuollaisia juttuja..). Minusta se osapuoli, joka tunnistaa täällä jonkun ja alkaa lukemaan lakia, on yksinkertaisesti sairaalloisen kyvytön, tai normaaliin empatiaan kyvytön ihminen (varsinkin jos kyseessä ovat intiimimmät asiat kuten pettäminen).



Sitä vastoin kyttääminen on varmasti yleistä pienissä piireissä, kuten maahanmuuttajaryhmissä, siellä juorut kulkevat ja välillä aivan päättömätkin jutut, itsekin olen niihin joutunut vaimoni kautta joskus. Maahanmuuttajilla juoruiluun liittyy kateutta, mustasukkaisuutta ja aivan silkkaa pahansuopaisuuttakin. Maahanmuuttajilla on pienet piirit ja kuppikuntia on monia, kaikki kilpailevat suosiosta.



Myös Suomessa maaseudulla kytätään, silmiä ja korvia on tosiaankin kaikkialla ja tarkasti tiedetään kuka kävi missäkin talossa ja kuka nai sen ja sen kanssa ja.... Toisin sanoen kyttäily on aika normaali ilmiö, siksi kai mm. tiettyjen vähemmistöjen edustajat muuttavat kaupunkeihin turvaan. Maalla tämä kyttäily on ollut myös turvallisuutta luova tekijä, ovet olivat auki ja vieraiden autojen ja kulkureiden liikkeet pantiin muistiin, ihmiset luottivat toisiinsa...toisin on kaupungeissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla