en usko että kukaan eroaa helposti

Meillä on huhtikuussa syntynyt vauva. Mieheni käytös muuttui kun aloin odottamaan, siis jotain puolitoista vuotta sitten.

Koko ajan olen odottanut parempaa aikaa. Nyt huomaan että alkaa fysiikka pettämään ja keskittymiskyky on tipotiessään. Aloin miettimään että meneekö seuraavaksi psyyke.....



Mies osaa sivaltaa sanoilla todella kipeästi. Muutamia esimerkkejä...

Olin ollut kaksi viikkoa kotona vauvan kanssa, mies haukkui laiskaksi koska en edes yrittänyt hakea töitä. Hänelle itselleen on täyttä tuskaa antaa tilipäivänä rahaa,vaikka sanoin ennen odotusta että tulotasoni romahtaa.Silloin se ei haitannut...



Ihana äitienpäivä. Mies illanviettoon edellisenä iltana. Kotiutui äitienpäivän iltapäivänä, kysyi vaan että onko ruokaa ja meni nukkumaan.Ei sanallakaan minkään valtakunnan onnitteluja. Lapsi hänelle ensimmäinen.



Sanoi itsensä irti töistä. Uusi paikka oli tosin tiedossa. Mutta pääsipähän sanomaan että nyt hän on kuin minä,ei mitään...



Olin kuumeessa ja sanoin että tarvisin vähän apua. Lapsi oli silloin noin kolme kk, ja sellainen kannettava, ei nukkuva. Mieshän siinä sarkastiseen sävyyn kysyy että mihinköhän tarvin apua,sohvalla makaamiseenko...



Viettää aikaa lapsen kanssa max 5-10min päivässä.



Nyt alan todella olla henkisesti niin loppu että huomenissa ajattelin laittaa paperit erosta. Helpolla en luovuta, mutta jos toisessa vaakakupissa on avioliitto ja toisessa oma henkinen hyvinvointi ja sitä myötä myös lasten hyvinvointi.



Eli, niin, en tiedä....minun raja alkaa olla tässä...



Muuten Huiskutin,jos satut lukusalle. Minä lähinnä taustailen, harvemmin kommentoin tuolla vauva-osastolla huhtikuisissa. Että terkkuja